AulisSaarijärvi Kauas on pitkä matka kantaa painavaa raskasta

Kaunokirjallisuutemme sairastaa syöpää! Pesäkkeitä jo liikaa!

Suomen kirjallisuus on muuttunut monomuotoiseksi. Sen aiheuttaa syy, että 90 % kustannustoimittajista on 30 - 65 vuotiaita naisia. He ovat kohdusta neuvolan kautta yliopistoon kulkeneet tien, jossa ei ole ollut elämää, jännitystä, vihaa, iloa, empatiaa, kärsimystä ja vaaraa.

Ne harvat ruunamiehet, joita kustantamoissa on, ovat suojeltu myös miehen todelliselta elämältä. Heiltäkin puuttuvat rohkeutta vaatineet teot, pyrkimykset katsoa kestävyytensä rajat ja ajattelun äärimmilleen kiristetyt päätökset, joilla selvitä huomiseen.

Suomalainen kaunokirjallisuus on kohta tasapaksua sateenkaarilaisten itkua, jossa seksikin on sukupuolettomien olioiden harrastamaa ulinaa! Se on tapahtumia, joita voi kuvitella olleen vihreiden vasemmistolaisten naisten kokemana afrikkalaisten miesten kanssa tanssipaikan takana halkopinoa vasten!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (21 kommenttia)

Juha Hämäläinen

Hauska tuo ilmaisutapasi. Sopivan epäkorrekti poliittisesti.

Mitä tulee varsinaiseen aiheeseen niin kaunokirjallisuutemme taso on heikko. Se on enemmän pahoinvointia aiheuttavaa kirjallisuutta.

Olisi asialle eduksi, ettei kaunokirjailijan tai runoilijan tule elää palkkioillaan ja avustuksillaan vaan tehdä muita hommia ja kirjoittaa vapaa-ajallaan. Näin tulee tuotoksistakin tasapainoisempia ja todellisempia.

Jyrki Paldán

Osaatko nimetä monta hyvää kirjoittajaa, jotka ovat kirjoittamisprosessinsa aikana olleet päivätöissä?

En voi kuvitella kenenkään pään kestävän nykyisenkaltaisia henkisesti vaativia päivätöitä ja kirjoittavan hyvää kirjaa samaan aikaan.

Aulis Saarijärvi

Se mikä on hyvää, ei ole samaa, kuin mikä on kymmenen myydyimmän listalla näkyvissä. On paljon pienkustanteita ja omakustanteita, jotka sisällöltään ovat verrattomia, mutta ei suurten kustantajien massaan ole päässeet.
Näiden joukossa on niitä päivätyönsä ohessa kirjoittavia, julkisuudesta vetäytyviä ja kirjoittamisestaan melkein häpeileviä. Näistä monista voidaan 2048 maksaa keräilyllisiä hintoja. Ei välttämättä Remeksestä, Tervosta tai Hirvisaaresta.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #10

Hyvä tarkennus. Tarkoitin "hyvällä" tunnettua ja arvostettua. Nehän ovat tietysti kaksi enemmän tai vähemmän eri asiaa (riippuen keneltä kysytään, toisten mielestä vähemmän ja toisten mielestä enemmän).

Käyttäjän Setarkos kuva
Sakari Vainikka

Kelpaisiko Väinö Linna, joka toimi ensimmäisten romaaniensa, myös Tuntemattoman sotilaan kirjoittamisen aikana Finlaysonilla karstaajana?

Aulis Saarijärvi Vastaus kommenttiin #11

Linna kelpaa. Musta rakkaus ja Päämäärä on tyypillisiä aikansa työläiskirjoittajan vapaa-aikanaan tekemiä tekstejä.
Sellaisia ei ole enää 45 vuoteen painokoneista tullutkaan. Jonkun sanomalehti-ihmisen, opettajan ja virkamiehen kirjoittamia on, mutta ne tehtävät eivät ole vertailukelpoisia tuumiillisen vuorotyön tekijän saavutuksiin.

Nyt esikoiskirjoittajat ovat valmiiksi verkostuneita, heillä on tuttavapiirit kustannusmaailmaan, lehdistöön ja teksti on yleensä urbaaniin Helsinkiin sijoitettu tapahtumasarja. Taustalla on jo apurahoja ja sidonnaisuuksia säätiöihin.

Jyrki Paldán Vastaus kommenttiin #11

Tottakai kelpaa, hyvä saavutus Linnalta!

Sen myönnytyksen voisin toki tehdä, että fyysisen työn raataminen saa usein pääkopan vain raksuttamaan paremmin. Sen sijaan nykyiset henkisesti hyvin raskaat työt aiheuttavat monelle lähes täydellisen henkisen lamaantumisen työpäivän jälkeen. Ei mikään ihme että telkkarikin on täynnä ajatuksetonta roskaa.

Juha Hämäläinen

Bravo Aulis. Kielikuvasi ovat mainioita!

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää

No ihan hakematta tulee mieleen Kissani Jugoslavia, Hytti nro 6, Puhdistus, Kalavale, Juoksuhaudantie, Suomemme heimo, Ei minulta mitään puutu, Ystävän muotokuva, Ilonen talo, Harjunpää ja rakkauden nälkä, Romaanihenkilön kuolema, Kainin tytär, Kuolleet vedet, Gerdt Bladhin tuho ja Toukokuu, ikuinen - kyllä minunkin elinaikanani on kirjoitettu paljon sellaista kotimaista kirjallisuutta joka jää elämään vielä senkin jälkeen kun minä ole kuollut.

Aulis Saarijärvi

Vanhojen keräilykirjojen kaupustelijana väitän, ettei ollenkaan niin paljon, kuin pitäisi jäädä 2048 keräiltäväksi.

Tämä käsityksellä, ettei maailma tule hulluksi, eikä pakkosäädetä lakia, jolla hölmöys, tasapaksuus ja pelkkä selluloosa käsketään hyväksi kirjan muodossa.

PS täydennän.
Näin antikvaarin ikkunassa listan tavarasta, joita he eivät ota vastaankaan. Ensin oli tietokirjasarjat, Valitut Palat, kirjakerhokirjat, uskonnollinen tavara ja sitten luettelo kirjailijoista. Sinunkin luettelosi kirjoittajia oli kolme listalla "EMME OTA VASTAAN NÄITÄ! ÄLÄ SIIS TULE SISÄÄN TARJOAMAAN!"

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää
Aulis Saarijärvi Vastaus kommenttiin #6

Kaksi on kuollutta ja yksi elää elämänsä suurinta aikaa. Siitä jo päättelemällä jotakin aavistat.
Autan vielä sen verran, että toista miespuolista pidettiin valtavilla markkinointikamppanioilla näkyvissä ja taidettiin tehdä kolme elokuvaakin kirjojen perusteella. Hänen koko tuotantonsa oli yhteen sapluunaan vain mahtuvaa.
Toisesta sanon vain, että eliitti ei vieläkään pidä että hän kehitysapua pilkkasi ja ruoti Neuvostoliittoa.
Kolmannen naisen sinun pitää jo arvata kohuistaan.

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #8

Toinen on Pulkkinen, kolmas ehkä Oksanen. Ensimmäisestä ei hajuakaan.

Aulis Saarijärvi Vastaus kommenttiin #13

Kyllä vihjeet ovat aivan erinomaiset.
1. Koko tuontantonsa mahtuu yhden sapluunan sisään.
2. Kuollut mies
3. Elokuvia kirjojen perusteella
4. Valtava julkisuuden ja markkinoinnin koneisto joka kirjaan ...

Käyttäjän MikaLamminp kuva
Mika Lamminpää Vastaus kommenttiin #14

Ai Joensuu? Minulla on tapana nyrpistää nenää dekkareille, mutta tästä oli kyllä pakko myöntää että ei hassumpi tekele. Joskus on kiva ylittää omat ennakkoluulonsa ja yllättyä positiivisesti.

Käyttäjän marikkimyllyvirta kuva
Marikki Myllyvirta

Luen itse parhaillani eläkkeellä olevan maatalousyrittäjän(miespuolinen) sukusaagatrilogian ensimmäistä osaa, joka on yli viisisataa sivuinen. Kirjaa ei voi ostaa mistään, sillä ei ole isbn-numeroa, eikä sitä voi lainata yleisistä kirjastoista. Olen lainannut sen tuttavaltani ja pidän lukemastani.

Aulis Saarijärvi

Lienee kuitenkin yritetty etsiä kustantajaakin?

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Onko sinulla esittää yhtään mitään näyttöä väitteillesi? Esimerkiksi sille 90 prosentille?

Aulis Saarijärvi

On! Katso Kustujen (kustannusvirkailijoiden järjestön) jäsenluetteloa ja erottele naisnimet! Lisäksi lukiessani saan kyvykkyyden huomata väitteeni oikeaksi joka virkkeestä.

Käyttäjän opehuone kuva
Esa Mäkinen

Tervetuloa Internetiin: laitapa linkki. Yhdistykset eivät pidä jäsenluetteloaan esillä, koska se ei ole ihan laillista.

Tällä haavaa pidän juttujasi pelkkänä naisvihaajan uhoilevana houreena.
Kirjallisuudesta sopii tietenkin vapaasti olla mitä mieltä vain. Ja samoin täytyy olla valmis sietämään julkisesti esittämiensä käsitysten kyseenalaistaminen.

Käyttäjän marikkimyllyvirta kuva
Marikki Myllyvirta

Jos oikein muistan, niin olisi tarjottu yhdelle kustantajalle. Suurin motivaattori kirjoittamiselle lienee ollut vanhojen työtapojen sekä yhteisön elämäntavan ja yksilöiden elämänratkaisujen tallentaminen tuleville sukupolville.

Toimituksen poiminnat