AulisSaarijärvi Kauas on pitkä matka kantaa painavaa raskasta

Maailman rehellisin paikka -Suomi tietenkin!

Meillä on niitä asumiseen ja kaikkeen hyvään suitsutettuja säätiöitä Nuorisosäätiö yms, joilta riittää rahaa politiikkojen vaali­mainontaan ja korruptioon. Siistimmät asumissäätiöt sallivat hyväosaisten johtohenkilöidensä asumiseen puoli-ilmaiseksi parhailla paikoilla pääkaupunkiseudulla. Miettikää Nuorisosäätiötä, jossa oli jo Kanki K. kepukavereineen rahaa lypsämässä! Nyt uudelleen loput rikolliset keputeinit kirjanpidot revittynä, kuten säätiökirjanpito saakin olla.

 

Senaattikiinteistöt ovat jatkoa 1990 -luvun Arsenaali -rikosnimelle, joka laittoi konkurssiin yrittäjiä. Siinä polkassa menivät panttina olleet konkurssikiinteistöt asuntoineen myyntiin, ilman julkisia tarjouspyyntöjä! Ne lipsahti pankin lä­heisille, tai pankinjohtajan sukulaisille. Yrittäjälle jäi vielä ve­latkin, kun miljoonan kiinteistönsä meni 210 000 ja velkaa jäi vielä 800 000 markkaa perintään!

 

Tiedetään tapaus, kun arvokas taidekokoelma velka­pantteina olleina vain siirrettiin muodollisesti roskapankin nimiin paperilla ”vähäarvoisena”. Taulut vietiin suoraan muualle Säästöpankista Lounais-Suomessa. Myö­hemmin ne olivat ”hävinneet suureen taidemääräämme jossakin vaiheessa varastoinnissa ja siirtelyissä” kuten selvitys poliisille kuului vuosien päästä. Tutki­mukset loppuivat siihen poliisilta. Oli jännempää poliisille tutkia nuuskan ja viinanmaahantuojaa, kuin miljoonien taidekavallusta. Lammet, Jaakolat, Nelimarkat, Favenit ja Haloset olisivat löytyneet pankkiher­rojen sukulaisten kotoa!

 

Kirjoitin tästä 1997 artikkelin, joka ei kelvannut TS:lle, HS:lle, eikä SK:lle. Oli kuulemma tätä … ”Aulis! Tässä on lii­kaa nimiä, eli tarkastamattomia väitteitä rikoksista henkilöt mainiten! Näytä toteen kiveen hakattuna pari nimeä taulukeissistä, niin katsotaan sitten uudelleen!”

 

Pitkin rautateidemme varsilta on Senaatti myynyt parhaat asema­päällikön talot ja ratajohtajien palatsit kunnostettuna. Ilman julkisten tarjouksien pyyntöjä kauppoja on syntynyt ”halukkaille ihmisille ja säilyttäville tahoille” kolmekymmentä vuotta. Ne lahot, huonot ja vaarallisissa paikoissa ole­vat asemaröttelöt näyttävät olevan netissä myynnissä vuodesta toiseen. Yllättäen ne menevätkin sitten kaupan n. 2 000 euron hinnasta 6 – 9 hehtaarin puutarhatontteineen taajaman reunamilla. Valtion omaisuusmassa oli siirretty vaikkapa rakennusfirmalle edullisesti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kuka vanhoja kaivelee, sitä tikulla silmään.

Aulis Saarijärvi

Ota tikut silmistäsi Kosonen!
Niin Nuorisosäätiö kepulaisineen on viranomaistutkinnassa. Ymmärrän hyvin Esko Ahon opetuslapsien uskon, että hän pelasti Suomen konkursseilla.
Senaattikiinteistö myy (antaa mukavaan hintaan) tänäänkin valtion omaisuutta. Mikä tässä olikaan "vanhan muistelua" Kosonen?

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Tietyt asiat ovat Suomessa haram!

Niihin asioihin kuuluu mm. 90-luvun alun laman ja siihen liittyvien rikosten penkominen.

Tutkiahan aina voi, mutta jokainen tutkintahaara katkeaa mystiseen muuriin kun aletaan lähestyä varsinaista hyötyjäporrasta.

Suomalaisen poliitikon muistamattomuus tutkinnassa muistuttaa mafian omertaa.

Vaihtoehtoisesti poliitikko saattaa puhua niin totta kuin osaa.

Aulis Saarijärvi Vastaus kommenttiin #3

Kunhan kerroin ja kirjoitin! Tänne kirjoitetaan niin hemmetisti turhempaakin ja kinataan jostakin sadusta.

Käyttäjän henry kuva
Henry Björklid

Kiitos Aulis!
Hyvä kirjoitus - meni jakoon.

Henry

Käyttäjän markolilja kuva
Marko Lilja

Olin pankissa X realisoijana 97-99 ja silloin vielä käytiin läpi vanhoja säästöpankin sotkuja jotka siirtyivät toisten pankkien harteille.

Luin epäuskoisena lukuisia velkasaneerauspapereita joissa päävelallinen armahdettiin (sai pitää mm. kesämökkinsä), mutta takaajia ei. Niiltä sitten myytiin metsät jotta pääoma saatiin kasaan. Ensimmäiset velkasaneeraukset olivat aivan karmean huonoja. Lainsäädäntö oli falksia ja saneeraajat eivät osanneet vielä hommiaan.

Päälle täysin kohtuuttomat korot (18%) jonka korkoa korolle efekti on hyvin tehokas. Sen lisäksi eräs pankin lakimies kertoi, että pankki ei käytännössä koskaan häviä käräjillä riitoja niin olihan tuo omaisuuksien siirtäminen henkilöltä toiselle melkoisen tehokasta.

Mun aikana pankki oli jo hyvin tarkka siitä että omaisuutta ei myyty alihintaan ja ettei ostajana ollut kukaan toimihenkilön lähipiiriin kuuluva. Aivan miniminä pidettiin 70% käyvästä arvosta ja se meni aina esimiehen arvioitavaksi. Itse pyrin saamaan aina minimissään 80% käyvästä arvosta ja useinmiten onnistuinkin siinä.

Kuulin huhuja miten villiä toiminta oli ollut sitä ennen joten Auliksen jutuissa on varmasti perää. Lainsäädäntöön tuli muutos kun eräs nimismies ainoana huutajana osti huutokaupasta kalliin omakotitalon huutokauppakulujen hinnalla.

Asia meni käräjille ja nimismies voitti koska lainsäädäntö ei ollut ajantasalla.

Tässä ajassa olisi ja sen epäkohdissa olisi vielä paljon tutkittavaa. Oma arvioini jälkikäteen on se, että pankkien asema oli lainsäädännössä liian vahva.

Velallinen todettiin aina syyllikseksi vaikka pankin oma luotonanto oli surkeaa ja holtitonta.

Toimituksen poiminnat