Rakastan Ruottia ja sen kansaa … tai no, ei väliä sittenkään
Sotalapsia jäi parantamaan 1940 jo silloin regeneroituneen Ruotsin kantaväestöä. Se oli niin hyvää ainesta, että muistammehan 1960- luvulta ruottalaisten ostaneen suomalaislapsia. Suomessa jopa liikkui ostajia ja lehti-ilmoituksia lapsettomille ruottalaispariskunnille lapsia syrjäseutujen ahdingossa olevilta yksinhuoltajilta yms. Silloinen Ruottin hallituksen sosiaaliministeri piti toimintaa kannatettavana. Oli itsekin ostajien joukossa.
Samassa Ruotsissa oli vielä 1960- luvulla Tornio-jokilaakson kouluissa ehdoton suomenkielelle, tai oikeastaan mejänkielen puhumattomuuskielto. Välitunnilla opettajat jopa hakkasivat oppilaita mejänkieltä kuullessaan. Tästä kirjoittivat paikalliset lehdet pohjoisessa. Olof Palme, tämä jumaloitu rauhan ja oikeudenmukaisuuden mies, jopa valehteli asiasta Urho Kekkoselle vierailunsa aikana. Palme väitti olevansa tietämätön mejänkielestä ja jotenkin sen ongelmista pohjoisessa. Niistä Tukkisaarenkin omat sossulehdet peitellysti kirjoittivat.
Talvisodan vapaehtoiset olivat rintamalla enemmän vitsi, kuten isäni ja kaksi setääni kertoivat. Ruottalaisankarit pasteerasivat valkoisissa turkeissaan tiellä ja vaivoina juoksuhaudoissa. Heille piti olla tulkki ja nuotionsytyttäjä mukaan. Vielä niitä piti tykistökeskityksissä erikseen erityissuojella takalinjoilla ja pitää korsuissa piilossa.
On suurta valetta koko englantilaisten ja ranskalaisten vapaaehtoisten valtavat sotasankarikertomukset. Eiväthän kaikki englantilaiset halunneet Helsingin hotelleista rintamallekaan! Helsingissä oli kiimaisia naisia rutkalti tarjolla. Myöhemmin samat naiset vaihtuivat sitten saksalaisia nautintoja varten.
Tage Erlander lienee niitä harvoja järkipäisiä poliitikkoja Ruotsissa, joka uskalsi kertoa suoraan muistelmansa kirjoittajalle yhden asian. Hän paljasti Wallenbergien suvun petollisuuden, kun se 1940 pyrki kiireellä saamaan Suomi -omistuksistaan rahaa sotaa käyvältä Suomen valtiolta, pelätessään Stalinin sosialisoivan hänen teollisuusomaisuuden valtaamisen jälkeen.
Tage myös myöntää, että jokainen kuollut suomalaissotilas, joka pidätti puna-armeijaa olisi maksanut Ruottille NL hyökkäyksessä viisitoista kaatunutta, muutaman kuukauden päästä, jos Suomi olisi romahtanut 1940.
Blogikirjoituksesta puuttui enää jyrkkä pakkoruotsin vastustus ollakseen omassa lajissaan täydellinen suoritus.
Ei jatkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Kiva, että herätti sinussa ajatuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Oli siellä Pohjois-Suomessa 1/3 osaa Ruotsin ilmavoimien hävittäjäkoneista. Suomalaiskoneita sinne ei irronnut ainuttakaan. 8000 ruotsalaista vapaaehtoista otti rintamavastuun vapauttaen suomalaisjoukkoja Kannakselle Talvisodan kriittisimmässä vaiheessa. Taisi olla isoin vapaaehtoisjoukko, joka on tullut yhdestä maasta toisen avuksi? Lisäksi tuli paljon muutakin.
Ilmoita asiaton viesti
Juu oli. Vastasinkin siitä alempana Karlssonille. Ne 8 000 eivät siis olleet tiellä Taipaleenjoella.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmanhistorian suurin ja vakavin ihmisoikeudenloukkaus oli suomalaisten sotalapsien erottaminen vanhemmistaan ja vieminen ympäristöön jossa ei edes puhuttu samaa kieltä. Tämä USA:n vastaava on pientä ja hetkellistä verrattuna vuosien eroon vanhemmistaan. Suomi aikoinaan vaati että Ruotsi hoitaisi näitä lapsia Vaasan lähistöllä, mutta Ruotsi ei tähän suostunut.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmanhistorian suurin ja vakavin? Todellako!? Eikö esim. holokausti, apartheid tai Armenian kansanmurha?
Ilmoita asiaton viesti
Ilmeisesti isäsi ja kaksi setääsi olivat sitten takalinjojen miehiä kun olivat tietävinään kaiken. Todelliset rintamamiehet ovat kiittäneet vapaaehtoisosaston toimintaa ja osaamista. Fakta on että ruotsalainen vapaaehtoisosasto otti rintamavastuun Sallan suunnalla ja kävi useita taisteluja Märkäjärven-Pyhäjärven välisessä maastossa, sekä hyökäten että puolustaen, ja suoriutui hyvin tehtävissään. Suomen armeija pystyi irroittamaan viisi taistelukokemusta omaavaa pataljoonaa Kannakselle kun vapaaehtoisosasto tuli tilalle. Kun ruotsalaiset lähtivät kotiin osa heidän kalustosta jäi Suomeen ”lainaksi”. Heistä moni kaatui, antoi elämänsä vapaaehtoisesti, jotta sinä saisit kirjoitaa potaskaa palstoilla.
Kolmasosa Ruotsin ilmavoimien koneista siirretiin jo tammikkuussa 1940 Suomeen ja se osasto otti vastuun koko pohjoisen ilmapuolustuksesta koska Suomen ilmavoimilla eui ollut koneita koko maan puolustamiseen. Kaikki hävittäjät jotka Suomi sai lahjoituksina tai osti mm USA.sta koottiin ja niillä tehtiin koeammunnat ynnä muut testit mm SAAB:in tehtailla Trollhättanissa ja Göteborgissa. Valtavat määrät rahaa, ruokaa ja aseita ynnä muuta sotamateriaalia tuli Suomeen jopa niin paljon että se haittasi Ruotsin omien puolustusvoimien varustautumista.
Kun sota oli päättynyt Ruotsin armeija lähetti kuljetuspataljoona Sederholmin, nimetty komentajansa majuri Sederholmin mukaan, auttamaan karjalan evakuoinnissa. Pataljoona toi mukaanaan yli 500 bussia, kuirma-autoja ja muita kulkuneuvoja. Ruotsista tuli myöskin koneita ja tuhansia miehiä auttamaan Salpalinjan rakentamisessa. Talvisodan aikana Ruotsi antoi myöskin Suomelle mittavia lainoja ja vientitakuita noin 300 miljoonan kruunun edestä ja jatkosodan jälkeen tehdyt yteenlaskujen jälkeen Suomen velka oli noin 550 miljoona kruunua joista noin puolet annettiin anteeksi. Ruotsalaisia vapaaehtoisia oli myöskin mukana hangon takaisinvaltaamisessa ja myöhemmin idässä mm Tali-Ihantalan taisteluissa.
Epäilen vahvasti että niin merkittävä teollisuuden johtaja kuin Wallenerg sodan aikana olisi yrittänyt saada jostain osakeyhtiöstä rahaa Suomen valtiolta. Hän tiesi tasan tarkkaan missä tilassa Suomen raha-asiat olivat. Tiesi varmaan myöskin ettei mitään sellaisia vaatimuksia voi esittää valtiolle jolla ei ole mitään osaa eikä arpaa yrityksessä. Hänen yrityksensä olivat centrala Finlandshjälpenin kautta auttaneet lahjoituksilla sodan aikana.
Ilmoita asiaton viesti
Sulla on lennokkaita tietoja. Ensinäkin mitään sotavelkoja ei annettu anteeksi, vaan myöhemmin jatkosodassa sinne viety sormuskulta ja keräyshopea katosivat. Nyt, 2 000 luvulla meille valehdeltiin niiden löytynen, mutta ei Suomeen ole tullut takaisin.
Sallan suunnan ruottalaistaisteluja ei pidetä Talvsodassa mitenkään erikoisina. Sellaisena ei ole pitänyt Lapin ryhmän komentaja Wallenius, eikä myöhempi sotahistoriatutkimus. Taisteltiin Pelkosenniemellä erillispataljoonien 15, 16 ja 17 voimin suomalaisittain. Lopulta puna-armeija pääsi hivuttamaan Nautsin korville.
Svenska Frivilligkåren saikin asettua oikeastaan vain varmistamaan Naussi – Mäkäräjärven ja kai Saijan erämaita, joissa ei juuri taisteltu 1940. Walleniukselta lähti etelään vain pataljoonan verran Kannakselle. Osa siroteltiin muualle. Komentaja Wallenius itse jäi ryyppäämään matkalla Ouluun.
Kerro millä tuotiin 500 bussia maaliskuun metrisessä jäässä Ruotisista Kannakselle? Ei merta pitkin, eikä tietoja Torniostakaan. Silloinen tie Torniosta Ouluun ei ollut ajokunnossakaan maaliskuussa 1940.
Kerro pudotuslukuja ruottilentäjien jäljiltä! Minä en löydä niitä Stenman – Niskan kokoamista tiedoista.
Kaikkeen soopaasi en nyt juhannuksena viitsi kaivaa sinulle tietoa.
Mitä tulee sukuuni ja isääni, niin he olivat eteläpohjalaisena Matti ”Lumiaura” Laurilan joukoissa joulukuun alusta 1939 Terenttilässä ja Taipaleenjoella. Isäni oli Antti Tuurin haastateltava Talvisota kirjaan.
Missä sinun sukusi olikaan? Epäilen Munsalan soutukerhon veneitä tervaamassa.
PS Karsson
Ei ole nyt antaa sitä Tage Erlanderin muistelman nimeä, mutta googlaa ja pyri saamaan suomalaiseen kirjastoon. Siellä Tage käsittelee Suomi -suhdetta monessa kohtaa juuri Talvi- ja Jatkosota-aiheena.
Ilmoita asiaton viesti
Eli he eivät olleet edes lähellä Sallaa joten miten he olisivat voineet mitään todistaa. Isäni oli rannikkotykistön ilmatorjuntapatteriston päällikönä ensin Utössä ja myöhemmin Suomenlahden saarissa Suursari . äitini oli lotta, hänen isänsä 4. raskaan tykistörykmentin kuljetuspäällikkö ja hänen poikansa, joka kaatui 1942 Poventsassa, oli samaisen osaston tulenjohdossa. Äitini isoäiti oli Lottajärjestön johdossa Pietarsaarella ja hoiti mm Mannerheimin kun hän oli sairastunut sielläpäin Pohjanmaalla. Minulla on hallussani marsalkan käyntikortti mihin hän omakäteisesti kirjoitti kiitokset siitä että joka päivä oli tuoreita kukkia huoneessa ja ruoan kanssa vihanneksia.
Ruotsalainen kuljetuspataljoona tuli moottorimarssilla Haaparannan kautta. Lue ja opi:
https://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1752403
Et taida muuten tietää sitäkään että merenkurkun yli meni jäätie jota pitkin ruotsalaisilla kuorma-autoilla tuotiin sotamateriaalia ja elintarvikkeita.
Sormuskulta oli koko ajan Suomen hallinnassa kunnes se myytiin: http://www.ts.fi/lukemisto/1074117317/Sormuskultaa…
Lento-osasto F19: Kun sota loppui F19 oli suorittanut 43 lentoa Rovaniemellä, Posio 8, Oulu 53, Vaala 11, Kemi-Tornion välillä 65. 30 venäläistä pommikoneiden hyökkäystä oli torjuttu.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Flygflottilj_19
Talvisodan alusta Ruotsin valtionpankki, Sveriges Riksbank, oli virallisesti asettanut Suomen hallituksen käyttöön 262 miljoona kruunua joista 133 miljoona ulkomaan valuutassa. Tuo summa vastasi suunnilleen 10% Ruotsin valtion menoista vuonna 1940 ja oli enemmän kuin mitä oli arvioitu käytettäväksi Ruotsin omien puolustusmenojen kattamiseksi 1939-1940 . Kaksi kuukautta talvisodan rauhan jälkeen Ruotsin keskuspankin johtaja Rooth teki uuden yhteenvedon Ruotsin Suomelle myöntämien velkojen määrästä. Sen perusteella Suomen velat Ruotsille 1940 olivat 300 miljoona krunua .
Elokuun lopussa 1940 Suomi ja Ruotsi tekivät takaisinmaksusuunnitelman. Tämän suunnitelman katkaisi Suomen joutuminen jatkosotaan ja uusia lainoja otettiin sen aikana.Yhdeksän vuotta myöhemmin Suomen velka Ruotsille vahvistettiin 455 miljoonaksi kruunuksi. Kun Ruotsin myöntämiä vientitakuita ja lainojen korkoja laskettiin mukaan saatin loppusummaksi 542 miljoona kruunua .
Vuonna 1958 Ruotsi antoi anteeksi 70 miljoonan kruunun korot . Viisi miljoona kruunua lahjoitettiin perustettavalle kulttuurirahastolle joka tänä päivänä tunnetaan Hanasaaressa toimivana Suomalais-Ruotsalaisena kulttuurirahastona. Neljä vuotta myöhemmin tähän rahastoon annettiin 2,5 miljoonaa kruunua lisää. Vuonna 1967 annettiin edelleen 100 miljoona kruunua lisää anteeksi ja neljä vuotta myöhemmin sotavelkaa hoidettiin lopullisesti. Suomi toimitti jäänmurtajan jonka hinnaksi määriteltiin 89 miljoona kruunua, yhdeksän miljoona lisää annettiin kultturirahastoon ja 100 miljoonaa lisää annettiin anteeksi. Yhteensä Suomelle annettiin siis anteeksi 200 miljoona kruunua ja Suomi välttyi myöskin runsaan 100 miljoonan kruunun korkojen maksamisesta.
Ruotsi ei ollut myöntänyt vain suuria luottoja. Suuria määriä aseita ja muuta sotamateriaalia oli luovutettu Suomeen ja tämä oli vaikuttanut negatiivisesti Ruotsin omaan sotaorganisaation toteuttamiseen. Uuden kuudennen armeijadivisioonan muodostaminen jouduttiin lykkäämään vuoden 1940 heinäkuuhun joka jälkikäteen katsottuna pidettiin suurena riskinottona Ruotsin puolustukselle.
Aulis Saarijärvi tietosi osoittavat ammottavia aukkoja ja väitteesi ovat vain pahansuopaa panettelua. Se että todellisuus ei vastaa sinun mututietoa varmasti harmittaa sinua.
Ilmoita asiaton viesti
Saarijärvi ei joko halua tai kykene hankkimaan oikeaa tietoa, tuohon paappaikäänsä mennessä tiedon hankkiminen olisi ajan puolesta ollut hänelle mahdollista. Länsinaapurimme kanssa meillä ei ole ollut ongelmia mutta itänaapurin kanssa sitäkin enemmän. Saarijärvi on tämän toisen neropatin kanssa itänaapurin intressejä ajavaa porukkaa. Onneksi heidän suoltamansa propaganda on tökeröä.
Ilmoita asiaton viesti
Sinä Siren osaat ainoastaan tölviä ja haukkua muita! Se sujuu näyttävästi, mutta sitten onkin dementia jylläämässä mielessä ja kielessä. Olet matalaotsainen tuolla jatkuvalla nimitelylläsi. Sinulle samoin tiedoksi.
Pitäisi Karlssonin tapaan kyetä erottelemaan se ”roska”. Ei riitä, että sanoo. Sinun näpyttäessä pisteen, voisin sanoa samoin – on asiaa, mutta paljon roskaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsalaisen kuljetuspaljoonan 500 ajoneuvoa on muuttunut 500 bussiksi Saarijärven ajatusmaailmassa.
Saarijärvi:” Ihmisten nimiä ja kaluston määrien lukuja voidaan kopioida kirjoista. Vielä kerran. Se 500 bussia ei tullut Merenkurkusta! Se ei tullut Torniosta etelään. Tie ei ollut kunnossa. Oliko 500 mainostammasi bussia siirtämässä evakkoja Kannakselta Sisä-Suomeen. Sota-aikana on valtiollinen sensuuri ja valtiollinen valheen levitys vihollisen hämäämäksi. Osa valheesta jätetään historiasikin. Myöhemmät tutkijat niitä laukaisee sitten esille kirjoissaan ja kirjoituksissaan.”
Totuus on kuitenkin se mitä Karlsson kirjoittaa Pataljoona Sederholmista. Ohessa lisätietoa tuosta pataljoonasta. Tieto kuitenkin on rajattu Saarijärveltä, ymmärrettävistä syistä.
”500 svenska lastbilar tömde Karelen
2010-03-12 13:23, Uppdaterad: 2010-03-12 13:24
I slutet av februari lanserades Eric Björklunds senaste bok ”Bataljon Sederholm”. Presentationen skedde på svenska ambassaden i Helsingfors i närvaro av bland andra statsrådet Riitta Uosukainen och Sveriges ambassadör i Finland, Johan Molander.
Boken handlar om dramatiken då Finland efter freden i mars 1940 måste avträda stora delar av Karelen till Sovjetunionen. Var åttonde finländare blev över en natt hemlös och Karelen måste tömmas på allt inom tio dagar. I det läget tog Finland kontakt med den svenska regeringen och bad om hjälp med evakuering av människor, bohag, boskap, spannmål med mera. Regeringen gav därför order till den svenske överbefälhavaren att sätta samman en hel bataljon från beredskapsstyrkan i Norrbotten för att bege sig till Finland. Bataljon leddes av major Mortimer Sederholm, Linköping, som också gav namn åt bataljonen. Mindre än ett dygn efter överbefälhavarens order befann sig Bataljon Sederholm med cirka 800 man och 250 lastbilar i Finland! Under hand kom också civila svenska åkarbilar, som skyndade till Finlands hjälp, att inordnas under Bataljon Sederholms befäl. Totalt var därmed närmare 500 svenska lastbilar och 1 300 man engagerade i att lindra plågorna för de drygt 400 000 människor som hals över huvud måste lämna sina hem. Om denna lika dramatiska som okända svenska insats har författaren Eric Björklund skrivit en bok som heter Bataljon Sederholm och som just utkommit. Han har tidigare skrivit böckerna Petsamotrafiken, Kvarkentrafiken, Tysktrafiken och En mur mot öst. Boken kostar 250 kronor plus porto och kan beställas direkt hos författaren på e-postadress eric.bjorklund@infobank.se”
http://www.akeritidning.se/svensk-akeritidning/nyh…
Ilmoita asiaton viesti
Saarijärvi:”Vielä kerran. Se 500 bussia ei tullut Merenkurkusta!”
Noh, ei kukaan ole väittänytkään, että Merenkurkun yli olisi tullut 500 bussia.
Merenkurkun kautta tuli heti Talvisodan päätyttyä osa Sederholmin joukkoon liittyneistä siviiliajoneuvoista. Sederholmin pataljoona tuli siis Pohjoisesta Ruotsista Tornionjoen ylitse (kts #26, Karlsson) ja siitä Kannakselle. Vaasan kautta tuli jäätietä pitkin Uumajan puolelta yksityisten kuljetusyritysten siviiliajoneuvoja jatkaen sitten Karjalaan Sederholmin joukkoon.
Jomppa Ojaharju kertaa helmi-maaliskuun 1940 jäätiehankkeen vaiheita ”Vaasan veri ei vapise” 2006. Tien auki pitäminen oli vaativaa ja autoja myös juuttui kinoksiin ja niiden kaivaminen lumesta oli tietysti työlästä. Kovasta jäätalvesta huolimatta kaksi autoa meni 25.2.1940 jään läpi.
”Yhteensä 779 autoa toivat 1.450 tonnia tarvikkeita armeijalle. 53 tankkiautoa tuotiin sekä 95.000 litraa bensiiniä. Muuta tavaraa tuotiin 1.700-1.800 tonnia. Kummikaupunki Malmö antoi lahjanaan Vaasan tarvitseman ikkunalasin sekä 6 lasimestaria lainaksi” (Sivu 81.)
Alla virallisempaa tietoa, joka sekään ei ymmärrettävästä syystä voi välittyä Saarijärvelle:
”Nyheter, 28.9.2005
Minnesmärke över Kvarkentrafiken vintern 1940
Under vinterkriget bistod Sverige Finland på många sätt. En hjälpinsats som inte var så allmänt känd i Finland var leveranserna av materiel över Kvarkens is i februari-mars 1940.
Åkarna som deltog i transporterna var också representerade vid avtäckningen
Den 25 september 2005 avtäcktes ett minnesmärke i Holmsund i Umeå som en hyllning till de modiga män som medverkade i transporterna över Kvarkens is. Minnesmärket avtäcktes under en värdig ceremoni av Finlands ambassadör i Stockholm Pertti Torstila, assisterad av ambassadens försvarsattaché överste Erik Erroll.
Förutom bristen på krigsmateriel hade Finland under vinterkriget också problem med transporten av material till landet. Handelssjöfarten hade svårigheter och landförbindelserna i norr var fullt utnyttjade. Situationen krävde en alternativ lösning, en isväg över Kvarken.
Isvägen öppnades den 19 februari 1940. Under svåra omständigheter forslade nästan 800 svenska åkare över 2000 billaster krigsmateriel och förnödenheter den 120 km långa sträckan över Kvarkens is. Den stränga kylan gjorde det möjligt att upprätta en isväg över den tillfrusna Kvarken, men resan var tidvis förenad med stora svårigheter för åkarna. Snöstormar gjorde det svårt att orientera sig och stundtals var det bara ren och skär tur att man inte råkade ut för svårare olyckor. Trots skicklighet och tur krävde den farofyllda färden också svenska liv.
Minnesplattan minner om den svenska hjälpen till Finland
Isvägen behövdes även efter fredsslutet den 13 mars. Över 200 svenska åkare ställde upp med sina lastbilar för att hjälpa vid evakueringen av Karelska näset. Isvägen stängdes den 22 mars 1940.
Sextiofem år senare restes en minnessten över denna viktiga hjälp till Finland i Holmsunds hamn i Umeå, vid isvägens startpunkt. Vid avtäckningen av minnesmärket närvarade några av hjältarna själva, de svenska åkarna, som vågade sina liv i hjälpinsatsen. Efter att Hemvärnets musikkår framfört Björneborgarnas marsch, finska och svenska försvarsmaktens honnörsmarscher, avtäckte ambassadör Pertti Torstila minnesstenen. I sitt tal förmedlade han samma hälsning som Churchill på sin tid gav till de finländska soldaterna: Med er vilja och beslutsamhet har ni visat världen vad fria män förmår.
Initiativet till minnesmärket togs av Finska Krigsveteraner i Sverige, Lions Club Holmsund, Västerbottens Regementes Museum och Sveriges Åkeriföretag.”
http://www.finland.se/public/default.aspx?contenti…
Ilmoita asiaton viesti
”Kolmasosa Ruotsin ilmavoimien koneista siirretiin jo tammikkuussa 1940 Suomeen ja se osasto otti vastuun koko pohjoisen ilmapuolustuksesta”
Vanhentuneita kaksitasoisia ensimmäisen maailmansodan koneita joita pystyttiin käyttämään pohjoisessa koska siellä ei ollut vihollisia ampumassa näitä alas.
Ilmoita asiaton viesti
Ruotsi lähetti Suomeen parhaat hävittäjät, mitä heillä oli. Yritä edes ottaa asioista selvää.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä olivat merkiltään? Missä heidän pudotustietonsa?
Ilmoita asiaton viesti
”Ruotsi lähetti Suomeen parhaat hävittäjät, mitä heillä oli.”
Kun nyt tiedän että olivat kaksitasoisia ensimäisen maailmansodan lentsikoita jotka odottivat lähinnä romutusta. Näitä käytettiin sitten tiedustelukoneina pohjoisessa jossa ei edes näkynyt vihollisia.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitat aivan puhdasta soopaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Flygflottilj_19
Ilmoita asiaton viesti
Kas, koskaan en tätä ole huomannut. Kiitän. Olen suomalaisella nimellä (lentolaivue 19) etsinyt.
Ilmoita asiaton viesti
Meillä on tämä tottelevaisuus, nöyryys ja uhriutuminen kansallussairauksia. Ruotsissa ei. He pitävät puolensa ja heillä on terve itsetunto. Eivät ruotsalaiset koko ajan mieti mitä heistä maailmalla ajatellaan. Täällä ei muuta tehdäkään. Olemme henkisesti lapsia, jotka hakevat hyväksyntää kehdosta hautaan.
Ilmoita asiaton viesti
Just så. Dostojevskikin kirjoitti, jotta suomalaiset eivät ole valtiota muodostavaa kansaa.
V.18 olisi pitänyt palata Ruotsin yhteyteen.
Ilmoita asiaton viesti
PSS Karlsson
Vielä vilkaisin tuon kalustojutun. Hitler ja Göring oli kieltänyt Ruotsia auttamasta meitä heti joulukuun alussa. Sitä ennen oli italialaisten Fiat – koneiden kanssa täysi kielto, ettei Ruotsi saa auttaa niiden Suomeen tuonnissa ja … EIKÄ missään muussa sotamateriaalin siirtämisessä Suomeen! Miksi ruotsalaiset lökäpöksyt olisivat uhmanneet Hitleriä melkoisesti. En heistä kovin sitä usko. Göring oli heidän rakas vävypoikansa!
Sen luin, että Ruotsi myi tykistökranaatteja, joita ei saatu sopimaan tykkiemme putkiin, tai lukkoihin toimivasti. Samoin tuli humanitääristä tavaraa.
Amerikan suomalaiset keräsivät kiivaasti joulukuun rahaa lentokoneisiin, mutta Amerikan senaatti kielsi sellaisen. Rahoja kuitenkin kerättiin ja tosiaan lähetettiin Ruotsiin. Joppe Karhunen kirjassaan niitä koneita odotti vielä välirauhan aikanakin. Samoin Mangusson Gustaf, kenraali kirjassaan rivien väliin kätkee katkeruuden Ruotisin Talvisodan menettelyissä. Hän oli sentään melkoinen Svensk-fiili.
Ilmoita asiaton viesti
Fiatien saapumisen esti aluksi Saksa. Myöhemmin ne tulivat muistaakseni kiertotietä, ja koottiin taas Ruotsissa, pari ehti Suomeen Talvisodan aikana.
Mistä moinen viha Ruotsia kohtaan?
Ilmoita asiaton viesti
Mikä viha? Kritiikki siis on sinusta vihaa? En voi seurata sinua polullasi pitkään. Mistä moinen herkkätyttömäisyys asiaan?
Kirjoitinhan, että Hitler ja Göring ne kielsi niitä tuomasta Ruotsin kautta. Herrat olivat Saksan johtajia.
Ilmoita asiaton viesti
Eivät kieltäneet muuta kuin niiden tuonti Saksan hallitsemien alueiden läpi.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulalaakereiden natsien sotakoneisiin?
Ilmoita asiaton viesti
Vaikea tuoda Tanskan rajalta Puolan rajalle olevan vyöhykkeen yli. Leveä alue ohitettavaksi, kun idästä ei voinut kulkea.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikki Ruotsin aselajit osallistuivat Suomen auttamisessa. Hyvin tärkeän panoksen antoivat Ruotsin ilmavoimat. Jo 8. joulukuuta 1939 Ruotsin hallitus hyväksyi kahdeksan vanhempaa mallia olevan lentokoneen luovuttamista Suomelle. Seuraavana päivänä Ruotsin ylipäällikkö anoi lupaa että kaksitoista kappaletta J8 Gloster Gladiator hävittäjää ja yhtä monta B4 Hawker Hart pommikonetta luovutettaisiin Suomeen ja hallitus hyväksyi tämän nopeasti. Kaikki kaksitoista hävittäjää, kolmasosa Ruotsin vahvuudesta, lähetettiin Suomeen mutta vain neljä pommikonetta pystyttiin toimittamaan. Talvisodan jälkeen näistä koneista palasi seitsemän.
Tämä ei kuitenkaan ollut Ruotsin tärkein panos Suomen ilmavoimien auttamiseksi. Isonbritannian, USA:n, Italian ja Ranskan luovuttamien yli 200 lentokoneen kokoaminen ruotsalaisissa lentokonevarikoissa ja tehtaissa ja niiden transitoiminen Suomen oli suuri apu kun Suomen toivottomasti vanhentuneet ilmavoimat ryhdyttiin kiireellä uudistamaan.
Koneet saapuivat Ruotsiin pakattuina suurissa puulaatikoissa runko ja siivet eri laatikoissa. Tyhjät laatikot myytiin purkamisen jälkeen 50-200 kruunulla ja myynnistä saadut varat ohjattiin Finlandshjälpen keräykselle.
Kokoonpano pantiin toimeen AB Aerotransportissa Malmössä, Svenska Aeroplan AB:ssa ( SAAB) Trollhättanissa, Götaverkenissa Göteborgissa ja CVM:ssa Malmslättissä.
Ulkomailta tulleet lentokoneet saapuivat salassa Ruotsiin, pakattuina isoihin puulatikoihin, ja pantiin kokoon ruotsalaisten lentokonemekaanikkojen sekä Suomesta ja koneiden eri vientimaista tulleiden asiantuntijoiden avustuksella. Salassapito oli totaalinen ja vain harva tiesi tästä toiminnasta paitsi tietysti operaatiossa mukana olleet. Kaikkien koneiden kokoonpano oli Suomen ilmavoimien olemassa olevan huonon ja vanhanaikaisen kaluston takia tehtävä erittäin suurella kiireellä.
Kokoonpanon jälkeen koneet koelennettiin ja lennettiin Suomeen eri Ruotsin ilmavoimien lentokenttien kautta. Suomalaiset lentäjät kävivät Ruotsista hakemassa valmiit koneet. Salassapito oli hyvin tärkeää koska Saksa oli saanut Neuvostliitolta protestin kun 25 kpl Italialaisia Fiat G 50 koneita piti kuljettaa Saksan läpi Ruotsiin ja edellen Suomeen vietäväksi. Ne saapuivat Ruotsiin paljon myöhästyneinä. Seuraava lähetys Italiasta ohjattiin Livornon kautta Göteborgiin ja sieltä SAAB:in tehtaille Trollhättanissa. Trollhättaniin saapuivat myöskin Suomen USA:sta tilaamat 44 kpl Brewster koneita ja kun heti niiden perään tuli 16 Fiat G 50 konetta lisää Fiatit jouduttiin ohjaamaan Göteborgiin missä ne koottiin. Vain kuusi Brewsteriä ehdittiin toimittaa Suomeen ennen talvisodan loppumista ja loput vasta sodan jälkeen. Suomalainen lentäjä kapteeni Väinö Bremer ja amerikkalainen koelentäjä Bob Winston antoivat suomalaisille lentäjille pikakoulutuksen Brewsteriin jotka sen jälkeen lensivät koneensa Suomeen. Koneet lennettiin Västeråsin ja Bromman kautta Suomeen.
Fiat G 50 koneet lennettiin ruotsalaislentäjien toimesta Trollhättanista ja Göteborgista Karlsborgiin missä tehtiin koeammunnat. Sen jälkeen ne lennettiin Västeråsiin mistä suomalaiset lentäjät lensivät koneet Suomeen. Ruotsalaiset mekaanikot saivat työstään tunnustukseksi Suomen Valkoisen Ruusun mitalin. Mutta mitali tuli vain yhtenä kappaleena joten he arpoivat kuka sen saisi ja se päättyi motoorimekaanikko Abel Holmgrenille.
Englannista Suomi oli ostanut 30 Gloster Gladiator konetta. Ne koottiin erissä Centrala Flygverkstadenissa Malmslättissa. Sen jälkeen ne lennettiin Hägernäsiin. Jotta Gladiaattorit voitaisiin ottaa käyttöön heti Suomessa ruotsin lentäjät, joilla itsellä oli kokemusta Gladiaattorin lentämisestä koska konetyyppi oli Ruotsilla käytössä, auttoivat koeammunnoissa Huvudskärissä Tukholman eteläisessä saaristossa.
Neljä viikkoa talvisodan puhkeamisen jälkeen Suomi sai ilahduttavia uutisia Ranskan sotilasattasealta Helsingissä. Ranskan hallitus oli päättänyt lahjoittaa 30 kpl Morane 306 hävittäjäkonetta Suomelle. lahjoitus käsitti myöskin koneiden huoltoon tarvittavaa kalustoa sekä varaosia ja ammuksia. Mutta myöskin nämä koneet vaativat kokoonpanoa . Ruotsin ilmailuviranomaiset kysyivät ABA:lta jos näitä koneita voitaisiin koota Bulltoftan varikossa. Lupa myönnettiin ja kuusi ranskalaista lentäjää ja mekaanikkoa saapuivat Bulltoftaan 17. tammikuuta 1940. Myöskin näiden koneiden kokoonpanoa tehtiin kovalla kiireellä ja jo 21. Tammikuuta 1940 ensimmäiset Morane 306 hävittäjät luovutettiin suomalaiselle lentäjille jotka lensivät niitä Suomeen Västeråsin kautta. Kaikki Moranet olivat saapuneet Suomeen
helmikuu 1940 mennessä ja ne ottivat osaa lähes kolmeensataan tehtävään joista 28 taistelua ja niiden lentäjät saavuttivat molempien sotien aikana 74 viholliskoneen pudotusta.
Useat koneet joutuivat tekemään pakkolaskuja kun olivat lähteneet Bulltoftasta. Yksi suomalaislentäjäryhmä joutui laskeutumaan jäälle Visingsön lähellä. Ruotslaiset mekaanikot tulivat apuun mutta jäässä oli suuria railoja jonka yli piti laskea lankuista tehdyt sillat että saatin autot, minkä avulla saatin lentokoneet käynnistettyä ja uudellen matkalle Suomeen, paikan päälle.
Jälleen kerran puhut pelkkää mutupotaskaa. Kun et tiedä älä kommentoi.
Ilmoita asiaton viesti
Niin 500 bussia jäi selvittämättä. Oliko suun pieksäntää sekin?
Olet näköjään googlannut pastannut ja liimannut eri tietolähteitä pötköksi asiaa tässä casessa. Hyvä! On siinä minulle uutta tietoakin. Siitä kiitos.
Ruottimielisin silmälasein siis kaikki näyttää noin mukavalta -jätte kiva! Se ei muuta alkukirjoitukseni sisältöä yhtään. Taipaleessa, Äyräpäässä ja Kiviniemessä olivat vaivoina enemmän, kuin avuksi ruåttimies.
Mutupaskaa voi olla meillä molemmilla. Sinä sitä googlaat, huomaamatta ja tajuamatta aina, mistä googlaat. Minä vedän kerran lukemistani ja kuulemistani muistilokeroista 50 vuoden ajalta. Et sinä 1941 vuoden lehdistä löydä paljon kiitossanaa Ruottiin päin. Selaahan niitä, etkä lue 1950- luvullakaan rehellisesti kirjoitettua.
Ethän unohda Tage Erlanderia, jota suosittelin?
Ilmoita asiaton viesti
Heinäkuun 29. päivänä 1939 Juho Kusti Paasikivi ojensi Ruotsin ulkoministerille Richard Sandlerille luottamuksellisen kirjelmän jonka liitteenä oli kaksi listaa sotamateriaalista mitä Suomi halusi ostaa ruotsalaisilta valmistajilta ta välittäjiltä. Nootissa pyydettiin että Ruotsin hallitus oli ”selvitettävä miten nopeasti Suomi voisi Ruotsilta ostaa liitteissä mainutut määrät sotamateriaalia”.
Muutamia päiviä myöhemmin Helsingissä Suomen ulkoministerin Eljas Erkon ja Ruotsin charge dáffaires Per Wijkmanin väliin pidetyssä keskustelussa Erkko alleviivasi asian tärkeyden ja korosti että olisi hyvin tärkeää että asian mahdollista suopeasta käsittelystä olisi saatu vahvistusta ennakkoon ennen puolustusministeri Per Edvin Sköldin virallista vierailua Suomessa.
Ensimmäinen lista piti sisällään materiaalia joihin jo oli myönnetty budjettivaroja ja toinen lista materiaalia ”jonka hankintaa pidettiin tarpeellisena jos nykyinen kriisi jatkuu mutta minkä hankintaan edellyttää tarvittavien budjettivarojen myöntämistä”.
Ensimmäinen lista piti sisällään muun muassa:
– 44 kpl 10,5 cm kenttätykkiä ja niihin 19.000 ammusta
– 4 kpl 25,4 cm ja 12 15,2 cm rannikkotykistön tykkiä ja näihin 5.500 ammusta
– Yhteensä 92 kpl traktoria
– Muita ammuksia yhteensä 11.200 sekä 1200 kpl miinoja sekä torpeedoja.
– 700 eri tyyppisiä radioita ja 7.500 kiikaria.
– Suojausmateriaalia kaasuhyökkäyksiä vastaan mukaan lukien 30.000 hevoskaasunaamaria.
Toinen lista piti sisällään muun muassa:
– 33 kpl 75 mm ja 80 kpl 40 mm ilmatorjuntatykkiä
– 24 kpl 40 mm ja 36 kpl 20 mm automaattitykkiä merimaaleja vastaan
– Suuri määrä ammuksia, yllä mainituille ja muille tykeille, yhteensä 1.650.000 ammusta joiden kaliiperi 20mm -25,4 cm, pääosin kuitenkin 40 mm ilmatorjuntatykin ammusta.
– 19.000 lentopommia, 85.000 käsikranaattia, 40 miljoonaa käsiaseen ammusta, 1000 syvyyspommia, 90 torpedoa ja yli 1100 tonnia räjähteitä ja ruutia.
On todennäköistä että ensimmäisessä listassa oli sotamateriaalia jota tarvittiin asevoimien kaluston täydentämiseen ja toisessa listassa ( pääasiassa ammuksia ) oli pidempiaikaisen aseellisen konfliktin , ehkäpä ensimmäisten kuuden kuukauden, tarpeet.
Jotta oltaisiin Ruotsissa saatu arvio Suomen kyselyyn miten nopeasti sotamateriaalia voisi saada Ruotsin ulkoministeriö ( Utrikesdepartementet ) lähetti listat Boforsille joka oli Ruotsin johtava sotamateriaalien valmistaja ja viejä .
Listat palautettiin Boforsilta Ruotsin ulkoministeriöön lausuntojen kera 4. elokuuta 1939. Bofors voisi valmistaa kaikkia listassa vaadittuja erilaisia tykkejä, niiden ammuksia, sekä lentopommeja, ruutia, ja räjähdysaineita. Kenttätykkien ja muiden tykkien osalta toimitusaika oli noin 2 vuotta tai enemmän ja niiden ammusten osalta runsas puoli vuotta tai enemmän. Useammalle tykkityypille oli aikoinaan myyty valmistuslisenssit Suomelle ” ja Suomen aikomus oli ollut valmistaa niitä mutta se oli todennäköisesti osoittautunut aikaa vieväksi projektiksi”. Lisäksi kerrottiin että Bofors valmistaa erään tyyppistä tykistön vetotraktoria ”mutta ei tiedetä sopiiko se Suomelle” ja että kranaatinheitinammuksia ei oltu vielä valmistettu koska patenttikysymys oli monimutkainen mutta niiden valmistus olisi muuten helppoa. Mitä tuli muihin tarpeisiiin, kuten kiikarit ja optiikka, Bofors ilmoitti ettei niitä valmisteta Ruotsissa ja että radiovarusteet ainakin osittain olivat saatavissa Ruotsista ja että miinoja valmistettiin Motalassa ja torpedoja Karlskronassa.
Niiden tilausvahvistusten perusteella, mitkä annettiin valmistusta ja vientiä valvovalle Krigsmaterialinspektionenille, Suomi teki vuoden 1939 ensimmäisten 9 kuukauden aikana vain vähäisiä tilauksia Boforsilta ja Bofors Nobelkrutilta. Näiden tilausten yhteenlaskettu arvo oli runsaat puoli miljoona Ruotsin kruunua ja käsittivät enimmäkseen tykistön 10,5 cm ammushylsyjä, trotyyliä ja aikasytyttimiä.
Samaan aikaan Boforsilta ja Bofors Nobelkrutilta toimitettiin Suomeen sotamateriaalia 1,5 miljoonan kruunun arvosta. Suurimmat erät olivat 8000 kpl 40 mm ammuksia, 2538 kpl 7,5 cm ammuksia sekä 25 tonnia ruutia ja 481 tonnia trotyyliä.
Myöhemmin ilmeni että mitä Suomi ennen kaikkea tarvitsi oli ilmatorjuntatykistöä ja panssarintorjunta- aseita. Siksi on merkillistä että ilmatorjuntakalustoa oli mukana vasta toisella listalla ja panssarintorjuntakalustoa ei ollenkaan. Luultavasti syynä tähän oli varmasti sama ajatus kuin Ruotsissa oli ettei tulevien sotaoperaatioiden maasto ollut soveltuva panssarivaunujen käyttöön. Puolustusministeri Juho Niukkasen mielipiteen mukaan kaikki panssarintorjuntatykit olivat vasta kehittelyvaiheessa. Ehkä Suomessa ajateltiin että aikanaan saataisiin oma valmistus käyntiin ja voitaisiin näin täyttää armeijan tarpeet mutta aikaa ei sodan alettua enää ollut.
Ruotsin silloinen puolustusministeri Sköld on lyhyesti kertonut käynnistään Suomessa ja hänen kertomuksensa on kommentoinut Niukkanen. Asetoimituksista ei ollut mainintaa tässä yhteenvedossa mutta sen sijaan maininta että Ruotsin hallitus oli päättänyt että ”jos suomalaiset asianosaiset toisivat esille kysymyksen Ruotsin osallistumista mahdolliseen sotaan Neuvostoliiton ja Suomen välillä, minun piti selventää että tämä on poissuljettua.”
Ilmoita asiaton viesti
Talvisodassa 33 ruotsalaista vapaaehtoista antoi henkensä Suomen asian vuoksi.
Aulis Saarijärvi on heille kiitoksen velkaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ovatko ruottalaiset kiitollisia kaikista niistä kymmenistä tuhansista nuorista suomalaismiehistä hengineen, jota 600 vuotta tekivät Ruottille suurvaltaa?
Ilmoita asiaton viesti
Perustuuko tämä blogi taas siihen ”muistipediaan”? Kyllähän siinä on oikeitakin asioita, mutta se ei oikeuta roskaa…
Minun on ihan pakko kysyä: kirjoitatko näitä blogeja vain trollataksesi?
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi Karlssonin tapaan kyetä erottelemaan se ”roska”. Ei riitä, että sanoo. Sinun näpyttäessä pisteen, voisin sanoa samoin – on asiaa, mutta paljon roskaa.
Ilmoita asiaton viesti
Ei Aulis. Minulla sattuu olemaan tuo kirja ” bataljon Sederholm” kotona hyllyssä.
Olen jo osoittanut että sinä puhut palturia. Hankkisit tietosi sota-arkistosta molemmin puolin Ahvenanmerta eikä jostain Suomi24 keskustelupalstoilta. Kerroin jo että tulivat moottorimarssilla Haaparannan kautta. 14 maaliskuuta 1940 Ruotsin pääesikunnan päällikkö kenraalimajuri Rappe oli vastaanottanut pyynnön Suomesta avunannosta Karjalan evakuoimiseksi. Hän lähetti 2. armeijakunnan esikuntaan sähkeen missä hän kyseli kuinka monta ajoneuova armeijakunta pystyisi lähettämään ja lisäsi että hän haluaa lähettää mahdollisimman monta. Tämä joukko-osasto joka sai kyselyn oli jo ryhmitettynä pohjoisessa Ruotsissa. Yksiköt jotka liitettiin pataljoonaan olivat 4 autokomppaniaa. 2 komppaniaa, 29. komppania ja 32. komppania, T3 kuljetusrykmentistä Norrlands trängkår ja 2 komppaniaa, 3. autokomppania ja 11. autokomppaniaa, T1 kuljetusrykmentistä T1 Svea trängkår. Lisäksi niitä vahvistettiin sairaankuljetuskomppanialla ym apujoukoilla. Pataljona Sederholmiin kuului 22 upseeria, 11 aliupseeria ja 727 sotilasta. Alunperin yksikössä oli 31 henkilöautoa, 243 kuorma-autoa 8 bussia ja 32 moottoripyörää. Osasto vahvistettiin niin että lopujen lopuksi siinä oli 45 upseeria, aliupseeria ja sotilaita oli 1200. 52 henkilöautoa, 380 kuorma-autoa, 8 bussia ja 32 moottoripyörää. Pataljoona Sederholm tuli rajan yli Kemiin ja Ouluun missä se odotti käskyä siirtyä eteenpäin ja lastasi kuorma-autojen lavoille 300 polttoainetynnyreitä niiden lisäksi mitkä he olivat itse tuoneet mukanaan. 17.maaliskuuta pataljoona sai käskyn siirtyä Jyväskylään ja sieltä reittiä Konnevesi, rautalampi, Suonenjoki, Vehmasmäkeen ja sieltä eteenpäin tie numero 5 Leppävirta-Varkaus. Tie numero 70 karvio-taipale sekä tie numero 17 Joensuu. Ilmoittautuminen Pohjois-karjalan sk piirin huoltopäällikölle Lavolalle missä suoemssa lastattu polttoaine luovutetaan kapteeni Kohoselle 4. AK.n huoltojoukoista.
Nuo linkit olivat nyt sopivasti olemassa.
Mitä tulee noihin huonoon väleihin se johtuu varmaan siitä että Norja ja Ruotsi kieltäytyivät päästämästä länsiliittoutuneiden Ranskan ja Englannin apujoukkoa Narvikin kautta Suomeen keväällä 1940. winston churchill myönsi muistelmissaan ettei mitään suunnitelmaa Suomen auttamiseksi olisi koskaan pantu täytäntöön. Jos Englanti ja ranska olisivat lähettäneet joukkoja matkaan ne olisivat pysähtyneet ruotsiin aj ottaneet Kirunan malmikentät haltuunsa. Ennen sitä Saksa olisi vurenvarmasti hyökännyt Ruotsiin estääkseen itselleen elintärkeiden raaka-aineiden joutumista vihollisen käsiin.
Ilmoita asiaton viesti
https://hameemmias.vuodatus.net/search/query/?quer…
” Sven = svin (etymologiaa)
Lithuanian: kìnis (mask. gen. kinio)= eläinlauman, erityisesti sikojen elinpaikka, ihmisen sotkuinen leiripaikka
Etymology: ’Lager der Tiere, bes. der Schweine’, auch ’schmutzige Lagerstatt eines Menschen’.
Nach W.-P.1, 399 zu ai. (muinaisintia) khánati ’gräbt’ = kaivaa, tonkia,
khanī ’wühlend’ = tonkiva, mylläävä,
khaī ’Höhle, Öffnung’ = onkalo, kolo, aukko,
khā’ ’Quelle = lähde, Brunnen = kaivo’,
av. apers. kanī ’graben’ = tonkia, kanī ’Graben’ 0 tonkiminen,
av. xā ’Quelle = lähde, Brunnen = kaivo’ (Kuiper Notes75ff.).
Es gehört aber eher zu lat. caenum ’Schmutz = lika, Schlamm = liete, Kot = sonta, loka, Unflat = saasta, siivottomuus’,
inquīnare ’beschmutzen’ = liata, usw.;
lat. caenum ist für plebejisches *cœnum aus *coinom, *quoinom urbanisiert = kupunkilaistunut, kaupunkimainen
s. W.-H.1, 131, der auf lat. cūnīre = stercus facere,
unde et inquinare Paulus ex Festo 44, 11L. verweist.
Die von Froehde BB 17,310 mit lat. cūnīre, inquīnare verglichenen
lett. svīns ’beschmutzt = likainen, besudelt= ryvettynyt’,
svīnīt, -ēt ’beschmutzen = liata, mit Schweiss besudeln = hikinen (vaate)’ hängen vielmehr mit
abg. svinija ’Schwein’ = sika,
svinú ’suinus’,
lett. suvēns ’Ferkel’ = porsas,
preuss. swintian Voc. 682 ’Schwein’ = sika,
ai. sukaráī , av. huī, griech. hūj, lat. sūs, got. swein ’Schwein’ = sika,
etc. zusammen (M.-Endz. s.v. svīnīt, svīns).
Dagegen können mit lat. caenum und Konsorten sowie mit lit. kìnis verglichen werden
schwed. dial. hven ’niedriges, sumpfiges Feld’ = alava soinen kenttä,
aisl. hvein- in Ortsn. etc.
Ehkä ”kinis” johdannaisineen on tarkoittanut vihollisen sotilasleiriä, ruotsin ”sven” taas tarkoittaa, aivan päin vastoin… ”leirisotilasta”, sotilaspoikaa, aseenkantajaa, alimman luokan sotilasta (soini).
Kuitenkin tuo seuraava merkitys on todennäköisempi ”svenin” perimmäinen lähde: jokisuistojen sisämaan (suo)asukas, mereltä tarkasteluna, jota Suomi, Häme ja saamekin ovat tarkoittaneet, samoin ja latvian ”zemgalli” ja liettuan ” žemaitti”, alaliettualainen.
Lithuanian: kinễ, kinìs = kuiva suosaareke, kuiva(tun) suon pintakerros
Etymology: ’trockene Stelle in einem Moor’ = suo,
nach Būga KS 2291 zu lett. cin(i)s, cine, ciṇa ’Hümpel’ = läjä, kasa, rypäs
cinata ’Hümpel = kasa, läjä, rypäs, Mooshügel = sammalmätäs’.
Doch vergleichen Zubatý AslPh. 16,386 = Studie I 2,91 ff. und M.-Endz. s.v. cinis die lett. Wörter vielmehr mit
lett. cināties ’sich wie das Moor in die Höhe heben = kaartua kohosuon tapaan, sich erheben = kohota (geom.), hinaufschwingen = taipua koholleen’,
dessen Bed. z.T. durch cilāties ’sich erheben’ = kohota,
(verw. mit lit. kélti = nostaa, etc., s.d.) beeinflusst sei.
Endzelin bei M.-Endz. s.v. cinis sowie FBR 11,140 bringt mit den lett. Wörtern noch
čech. čníti ’(hervor)ragen’ = rynnätä pystyyn,
abg. začęti ’anfangen’ = aloittaa (erä),
russ. kon ’Anfang’ = erä, aloitus (pelissä ym.), etc. zusammen,
ferner ir. cinim ’entspringen’ = karata, alkaa pulputa,
cenél ’Geschlecht’ = sukukunta, heimo.
Gehört lit. kinễ, -ìs nicht zu lit. kìnis ’Lager der Tiere, bes. der Schweine, schmutzige Lagerstatt eines Menschen’ (s.d.)?
Jotvinki:
http://www.suduva.com/virdainas/
kinis = lair = pesäluola
kīnīt = to struggle (Inf) = taistella
kint = to begin (Inf) = aloittaa
Preussi:
http://donelaitis.vdu.lt/prussian/Lie.pdf
KĪNA <45> [erkīnina] įtampa = veto(jännitys), varžybos = kilpailu, riita, kina
KĪNENIKS <32> [Kīna MK] varžovas = kilpailija, vastustaja
KĪNINTUN…kininna…kininnā <85> [erkīnina 117 VM] veržti = kiristää, puristaa, jännittää (kireälle), suveržti = puristaa yhteen, veržti kà iš ko = vetää puristaa jo(ta)kin ulos jostakin
KĪNINTUN SI <85> [erkīnina 117 VM] susiveržti = puristaa (liittymään) yhteen, – paggan (psp gen) derėtis dėl = neuvotella hinnasta, – per (acc) varžytis (dėl) = tapella, kilpailla jostakin
KĪNSENIS [Kīntwei drv] gūsis = katko, repeämä, šuoras = puhuri, veto (kylmä ilmavirta)
KĪNSNA [Kīntwei drv] veržimasis (siekis) = kiristys- (jänne), siekis = jänne,
KINSTWEI…kinsta…kinttā kęsti (pakęsti) (<*kensti) = kestää, kantriam būti = pysyä lujana
KINTUPS [Kintopp DIA] kinas = kitti
KĪNTWEI…kenna…kinnā [erkīnina 117 VM] veržtis = pyrkiä (raivoistsi), repeillä, hajota, riuhtoa, raivota, – (prei acc) siekti (veržtis prie) = tavoitella vimmatusti jotakin
(kuurilais-er:llä ki(n)ner(s)? > kinner(jänne)? hämeessä tunnetaan myös verbi ”kinnata” = kiristää, jokin osa enemmäkin kuin muut, haitallisesti)
http://www.letonika.lv/groups/default.aspx?q=kinis…
” a) kìnis (2)
arī pārn. miga = hevosten ym. nukkumapaikka (myös kuvaava: ”läävä”, ”luukku”, ”kotiluola”)
putnu) ligzda, lizda = (lintujen) pesä, pesimäyhteisö
b) kinìs (gen. kiniẽs) (4) s. virs ūdens sazēlis augu slānis = kuiva kasvikerros (suo- pohja-)veden yläpuolella
http://www.etymonline.com/index.php?search=schwein…
” swine = sika
O.E. swin ”pig, hog,”
from P.Gmc. *swinan (cf. O.S., O.Fris. M.L.G., O.H.G. swin, M.Du. swijn, Du. zwijn, Ger. Schwein), neut. adj. (with suffix *-ino-)
from PIE *su- (see sow (n.)). The native word, largely ousted by pig.
sow (n.) = emakko
O.E. sugu, su ”female of the swine,”
from P.Gmc. *sugo (cf. O.S., O.H.G. su, Ger. Sau, Du. zeug, O.N. syr),
from PIE base *su-
(cf. Skt. sukarah ”wild boar, swine;” Avestan hu ”wild boar;” Gk. hys ”swine;” L. sus ”swine,” swinus ”pertaining to swine;” O.C.S. svinija ”swine;” Lett. sivens ”young pig;” Welsh hucc, Ir. suig ”swine; O.Ir. socc ”snout, plowshare”),
possibly imitative of pig noise, a notion reinforced by the fact that Skt. sukharah means ”maker of (the sound) ’su.’
” Related to swine. As a term of abuse for a woman, attested from c.1500.
http://en.wiktionary.org/wiki/Appendix:List_of_Pro…
” *suh₁- = swine
Eng. sū/sow, Ltv. sivēns, Russ. свин (svin), Skr. सूकर (sūkara), Alb. thi, Gk. ὗς (hus), Gm. sū/Sau, Toch. —/suwo, Ir. socc/soc, Welsh hwch, Polish świnia, Lat. sūs, Umbrian sif, ON sýr, Goth. swein, Av. hū ”
http://starling.rinet.ru/cgi-bin/etymology.cgi?sin…
” Heja, Zvergē!
Särkkä(maa)!
Sorainen Särkkärannikko,-maa, erotukseksi hiekkaisesta Dyynimaasta eli Kuurinmaasta.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1420117.html#p…
” Lithuanian: žviȓgždas = karkea hiekka, sora
Etymology: ’grober Sand, Kies’ = karkea hiekka, sora, sepeli
žvirgždė ’kiesiger Boden, kiesige Stelle’ = sorapohja, sorainen/hiekkainen paikka, hietikko, särkkä
… Lett. zvirgzds ’Kieselstein’ = sorakivi,
Pl. zvirgzdi, zvirgžņi und zvirgzdis ’Kies, Grand, grober Sand’ = srora, kerkea hiekka,
zvirgzdaine ’kiesiges Land = kivinen maa(perä), eine mit Kieselsteinen bedeckte Stelle’ = soritettu paikka.
… preussi:
Kummallista on että preussin ”sora” toisella sukupäätteellä tarkoittaa ”ruukkua” ja ”pikaria”
ZWÎRKSTAN n [Swixtis] žvyras = hiekka, žvirgždas, sora
ZWÎRKSTIS [Swixtis] puodynė = pikari, huhmar
… lett. zvῑrgzas, zvergzdi ’grober Sand = karkea hiekka, Kies = sora’,
cf. lett. zvirgt (-stu) ’rieseln = rakeistua, grobkörnig werden, grobkörnig zerfallen’ = tulla, jäädä karkearakeiseksi
skr. zvῑrst ’Art weichen Steins’.
Lett. zvìedris ’kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See’ = särkkä,
… Tästä latvian ”sorarannasta” tulee ”Sora(rantainen)maa”, ”Särkkämaa” ”Zviedrija”, EROTUKSEKSI ITÄMEREN ITÄRANNAN LENTOHIEKKADYYNIRANNOISTA, ku(p)rai (josta sanasta kup(e)ras = dyynimäinen, kupumainen, myös suomen ”kupera”.) ”
Tavallisesti sana Sverige palautetaan sanaan *sven-rix”, jossa sven tarkoittaa ”ruotsalaista” sanaa sen pidemmälle problematisoimatta, ja rix on lainasana keltistä, joka tarkoitta valtakuntaa ja on samaa kantaa kuin mm. latinan rex = kuningas, ruotsin rike, saksan Reich, englannin rich, right, regal, royal sekä suomen rikas. (Baltoslaavikielissä tuota vastaavat mm. venäjän raj, liettuan rojus = paratiisi, joita on pidetty arabilainoina, mutta suunta on aika lailla varmasti toisin päin.
Nyt herää eräs kysymys: jos noin olisi, niin
voisiko sanasta ”Sven-rix” lainautua latviaan jotakin kautta sääntöjen mukaisesti ”Zviedrija”?
Vastaus on, yllätys-yllätys! todennäköisintä tietä kuurin kautta, jos tuollainen lainautuminen olisi tapahtunut, että KYLLÄ VOISI.
Sanassa Svenrike on latvialle ja kuurille luvaton äänneyhdistelmä -nr- , jonka tyypillinen korjaamis- tapa on panna niiden väliin d- tai t-äänne sanan muista soinnillisuussuhteista riippuen. Sanan taka- vokaalisuus tarkoittaa muinais- ja nykyliettuassa ja kantabaltissa liudennusta, mutta latviaan kuurin kautta tämä lainautuisi konsonanttien (”kuurilais”)soinnillistumisena, josta *Zvendri(ja). Tästä tulee latviassa Zviedrija just kuten pitäisikin (ja jos lainautuminen on tapahtunut tiettynä ajanjaksona itäbalttilaisten kielten eriytymisen aikaan. Kuurissa siitä tulisi Zvëidrija. Sana on kuitenkin yhtä varmasti sittemmin mielletty ”särkkämaaksi” kuin jos se olisi näin muodostunutkin.
Liettuan Švedija, joka on slaavilaisten kielten puolan ja venäjän mukainen, olisi muodostunut muulla tavalla.
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/mu…
Spammiro Botti kommentoi_ 3. syyskuu 2013 19:14
Heja, Zvergē!
Särkkä(maa)!
Sorainen Särkkärannikko,-maa, erotukseksi hiekkaisesta Dyynimaasta eli Kuurinmaasta.
http://www.tiede.fi/keskustelut/post1420117.html#p…
” Lithuanian: žviȓgždas = karkea hiekka, sora
Etymology: ’grober Sand, Kies’ = karkea hiekka, sora, sepeli
žvirgždė ’kiesiger Boden, kiesige Stelle’ = sorapohja,
žvyrgždýnas dass., žvirgždė’tas ’voller Kies’ = soratäytteinen,
žvirgždúotas ’mit Kies bedeckt’ = sorapeitteinen,
žvirgždúoti ’mit Kies bedecken’ = sorata, sorittaa,
daneben ohne g : žvirždas = žviȓždas, Pl. žviȓzdai.
Lett. zvirgzds ’Kieselstein’ = sorakivi, Pl. zvirgzdi, zvirgžņi und zvirgzdis ’Kies, Grand, grober Sand’, zvirgzdaine ’kiesiges Land = kivinen maa(perä), eine mit Kieselsteinen bedeckte Stelle’ = kivetty paikka.
Aus Kontamination von žiẽzdras, žìzdras (s. dazu s.v. žiezdrà) und žviȓždas ist lit. žvizdras ’Sandkorn’, žvizdra ’Kies’ entstanden (s.s.v. gaȓgždas, huom. ”karkea”).
Lit. žviȓ(g)ždas usw. ist urverw. mit
skr. zvῑrst ’eine Art weichen Steins’,
daneben slav. *gversta in russ. (dial.) gversta ’grober Sand’, žverst’ dass.
Kummallista on että preussin ”sora” toisella sukupäätteellä tarkoittaa ”ruukkua” ja ”pikaria”
ZWÎRKSTAN n <35> [Swixtis E 350 VM] žvyras, žvirgždas
ZWÎRKSTIS <40> [Swixtis E 350] puodynė = pikari, huhmar
(Sixdo = sora preussiksi. Se on samaa juurta, sillä preussin w on ”englantilainen” puolivokaali ja se tipahtaa helposti kokonaan pois; mhdollisesti r:kin on ollut heikko kuten E:ssa)
Ettei se tarkoittaisi ”ruotsalaista”. En ole löytänyt sanakirjoista preussin Ruotsi-sanaa. Siitä sai tietysti puhua vain hammasta purren. 2
Eipä tarkoitakaan, vaan ”pikari” tarkottaa huhmarta, jossa jauhetaan ruokaa, eikä niinkään juomapikaria.
Jotvnki:
http://www.suduva.com/virdainas/
zigzda = sand = hiekka
zigzdra = gravel = sora
zigzdre = yellowhammer bunting (emberiza citrinella) = keltasirkku
Sanaparvi tarkoittaa myös ”rouskuttamista”, JAUHAMISTA (kuten sorasta ja sepelistä voikin arvata) :
” lett. zvῑrgzas, zvergzdi ’grober Sand = karkea hiekka, Kies = sora’,
cf. lett. zvirgt (-stu) ’rieseln = rakeistua, grobkörnig werden, grobkörnig zerfallen’ = tulla, jäädä karkearakeiseksi
skr. zvῑrst ’Art weichen Steins’.
Lett. zvìedris ’kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See’ = särkkä,
könnte aus *zviezdris dissimiliert sein;
vgl. lit. žvizdra ’Kies’, žvìzdras ’Sandkorn’.
Nach Būga ist freilich lett. zvìedris,
lit. žvìzdra(s) Kontamination von lit. žìzdras, žiezdrà ’Grandkorn’ = hiekanjyvä, usw. mit lit. žviȓ(g)ždas etc.
Lit. žvӲras ’Sand’ ist dagegen entlehnt aus poln. zwir .
” Über lett. ”zviedris” ’kiesige, sandige Stelle im Fluss oder See’ = särkkä, s.s.v. gaȓgždas. ”
Tästä latvian ”sorarannasta” tulee ”Sora(rantainen)maa” ”Zviedrija”, EROTUKSEKSI ITÄMEREN ITÄRANNAN LENTOHIEKKADYYNIRANNOISTA, ku(p)rai (josta sanasta kup(e)ras = dyynimäinen, kupumainen, myös suomen ”kupera”.)
Weiteres s.v. žviȓgždas. ”
Tuollainen karkeasorainen/-hiekkainen, kasvillisyydeltaan niukka alue, joka on eri aikoina vaihtevassa määrin veden alla, on SÄRKKÄ.
Särkkä on siinä mielessä DYYNIN vastakohta, että särkkä on paikka josta vesi ja tuuli pesevät ja puhantavat vienointa kiviainesta pois, kun taas dyyni on paikka, johon ne saavat sitä.
”Kuurinmaa” tarkoittaa ”Dyynien maata”, joten olisi varsin loogista, että jossakin muualla oli myös ”Särkkien maa”, sillä tuollaiset kalojen ja muiden liikkeisiin vaikuttavat asiat eivät varmasti jääneet periaatteealtaan tuntemattomiksi merillä liikkuvilta.
Edelleen ainakin Liivinmaa on nimetty mereltä käsin, joita oli vain muutaman kilometrin syvyydellä rannasta ja joista, ja sisempänä maassa oli muuta väkeä. Ruotsissakin kivikaudella oli pitkään rannikolla ja saarilla sekä jokien latvavesillä ”uralilaisia” kuoppakeraamikkoja”, mutta viljely- ja karjanhoitoalueilla oli muita kuten suppilomaljaväkeä (tai oikeastaan kuoppakeraamikot olivat pääasiassa heidän jälkeensä).
Sana hyvin mahdollisesti tulee täestä *g’verg(z)ti-sanasta kantabaltin tai kuurin kautta, jossa säännömukainen muoto olisi ”*dzverga(s)”, josta voi tulla yhtä hyvin zverga-”särkkä” kuin *Zvergē, sittemmin (uus)kuuriksi ajankohdasta riippuen *Zverdje tai *Zverdze.
http://www.tiede.fi/comment/2305840#comment-2305840
Ruotsi on rekonstruoidulla preussin kielellä Šwēdija, melkein sama kuin liettuassa,
http://wirdeins.prusai.org/
laītawiskai: Švedija prūsiskai: Šwēdija
f. sg pl. Nōm: Šwēdija Šwēdija Gēn: Šwēdijas Šwēdijan Dāt: Šwēdijai Šwēdijamans Akk: Šwēdijan
Šwēdijans
Selitys sille, että ”jauhettu, pureskeltu” ja ”ryyppy(pikari)” ovat sama sana (eri sukupäätteellä) on ihan muualla ja melko uskomaton; molemmat tarkoittavat ”NIELAISTAVAKSI VALMISTELTUA”!
Taustalla lieneekantaindoeuroopan verbi:
*gʷerh₃ – to devour = niellä
Alb. ngrënë/ngranë, Arm. կեր (ker), Lith. gerti = juoda, Ltv. dzert = juoda, juopotella, Ir. bráge/bráighid, Welsh breuant, Skr. गिरति (girati), Av. jaraiti, Gk. βορά (bora); βρῶμα (brōma), Lat. vorāre, Gm. quedar/Köder, ON krás, Russ. жрать (žrat’) = raadella, Polish żreć = raadella
http://www.tiede.fi/comment/2305841#comment-2305841
Jotvingissa sana edelleen on tuossa merkityksessä (näillä muillakin sanoilla on yhteys vartaloon):
geras praiseworthy [ Skt. ” garah- ” ] = suurenmoinen (iettuassa ”hyvä”)
gerbtun to tell, say (Inf) = kertoa, sanoa (liettuassa ”pitää jonakin”)
gerdautun to say (Inf) = sanoa
gertun to swallow (Inf) = nielaista
gerta hen = kana, naaras
gertavanagis goshawk (accipiter gentilis) = kanahaukka
gertīs rooster, weathervane = kukko, tuuliviiri
gertist’an chick = kanapoika (oik. kukonpoika)
gerve crane (grus grus) = kurki.
Liettuan gerklė (”nielaisin”) = kurkku, preussin gurcle.
Kantabaltin verbi ”nielettää”: preskella ym. on ollut
*gʷer-gʷ-ti = jauhaa, repiä jne., josta aspektit *gʷir-gʷ-ti = puraista, repia kappale (vaikka raadosta) ja *gʷar-gʷ-ti = raadella, repiä, pureskella (saalieläin, puu, mtesä, heinäplto) pahanpäiväiseksi, tai miksei yhtä hyvin jonkin halutunkin laiseksi. Liettuan
gargti = huutaa, mylviä, kirskua, rouskua (jauhaa jotakin pintaa ym., karkeuttaa)
garg|ti, gargia, gargė
1. kriokti = kiljua, mylviä, kurnuttaa, gergžti = kirskua, rahista rouskua: Užkimus gerklė gargia = käheytynyt prkku rahisee. Ligonis gargia = potilas korisee.
2. prk. rėkti = huutaa, rääkyä, šaukti= huutaa. gargimas.
Tästä verbistä *gargti, *gargja saattaa tulla suomen karja, ja Karjala, jolloin NÄILLÄ EI OLSIKAAN YHTEYTTÄ PREUSSIN KARJA ja GOOTIN HARJA = sotajoukko-sanoihin!
Karjalle, erityisesti lehmikarjalle, olisi tunnusomaista SEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN, joka on ratkaseva erityisesti metsäarovyöhykkeellä kuten Liettuassa ja Keski-Venäjällä, koska metsäaro on metsää tai aroa sen mukaan, laidunnetaanko sitä vai ei. SE on nautaeläinten vanha luontainen elinympäristö.
Verbi *gargti, *garga, *gargo, esimerkiksi vasarkirvekielessä saattaa olla suomen sanan karata, karkaa taustalla.
Toistuvasta tai pätkittäistä toiminnasta pughuttaessa verbit ovat **gʷer-gʷ-s-ti, *gʷer-gʷ-s-ti, *gʷer-gʷ-ti, joista mm. liettuan:
gergžti (gergždžia, gergždė) = latvian džerkstēt = jauhaa, kirskua
džerkste (gen. pl. ~šu), garankštis (pvz. siūlių) = jauhin, sekoitin, poskihammas, sekasotku
džerkstēt ppr. 3 prs. (~st, ~stēja, ~stēs) = jauhaa, girgždėti (pvz. ratams) = kirskua, gergžti (pvz. balsui); džergžti = surista, hurista, džerkstoņa gergždesys = surina, girgždėjimas = kirskunta, džeržgimas ”
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Risto googlauksestasi. Melkein yhtä hyvä, kuin Karlssoninkin kooklet, mutta enemmän käsittämätöntä, kuin Sireenin yritykset tölviä.
Ilmoita asiaton viesti
Aulis parka joutuu argumenttien puutteessa tyytymään henkilökohtaisuuksiin. Hänen väitteensä on jo osoitettu pelkäksi palturiksi. Sormuskullan h”häviäminen” ei hävinnyt vaan myytin. Ruotsin ilmavoimien toiminta Lapissa fakta. Karjalan evakuoinnissa avustanut ruotsalainen osasto fakta. Suomen velat Ruotsille sotien jälkeen fakta. Jne jne.
Ilmoita asiaton viesti
Katsohan Karlsson, kuinka tässä ketjussa minua haukutaan sinun kataistesi kynästä kuin rectumista pihisten! Te jaatte suosiotanne mm Sirenille. Tuntuuko se kivalta herra Karlsson? Yksi ketjun surkimus on etsinut naamakirjani. Olen ainut sielä omalla nimelläni, joten yksityisviesteihin on tullut tavaraa, kuin itketylle Veera Ruoholle. Niin löhkäävää ja masentavaa kirjoittajaa täällä saa vastaansa!
Se, mikä on sinulle faktaa, on ehkä wikiin teinipoika kirjoittanut historiaksi.
Sormuskullasta oli 2000- luvulla viimeiseksi lehtiartikkeli, jossa yhä epäiltiin tietoja, joita onkin ilmestynyt, mutta missä se kullan arvo on? Suomen Pankista ei löytynyt sitä tietoa. Myytiin kulta varmaan, mutta miksi toimittajalle ei löytynyt velkakirjoista mitään mainintaa? Onko kullan velkakirjat yhä Ruotsissa? Nyttemmin kuollut Mannerheimin sukulainen kerrottiin pitäneen Ruotsissa sormuskultaa hallussaan.
Näytähän kohta, jossa olen kieltänyt lento-osaston 19 toiminnan! Olen epäillyt sen kykyä toimia ja vaikutusta Talvisotaan mitenkään.
Ihmisten nimiä ja kaluston määrien lukuja voidaan kopioida kirjoista. Vielä kerran. Se 500 bussia ei tullut Merenkurkusta! Se ei tullut Torniosta etelään. Tie ei ollut kunnossa. Oliko 500 mainostammasi bussia siirtämässä evakkoja Kannakselta Sisä-Suomeen. Sota-aikana on valtiollinen sensuuri ja valtiollinen valheen levitys vihollisen hämäämäksi. Osa valheesta jätetään historiasikin. Myöhemmät tutkijat niitä laukaisee sitten esille kirjoissaan ja kirjoituksissaan.
En ole kieltänyt Suomen rahavelkaa Ruotsiin pihauksellakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Jokaiseen sosiaaliseen yhteisöön mahtuu ihan hyvin yksi kylähullu tai vastarannan kiiski.
Joten miksei tännekin. Tervetuloa vaan, Aulis.
Ilmoita asiaton viesti
Kaada itsellesi vakanssi vaan!
Ilmoita asiaton viesti
Kyllähän tämä Auliksen toiminta on viihdyttävää. Jotkut tietämättömät, tökerön propagandan esittäjät, voivat olla hiukan huvittavia. Sellaiset Kremlin propagandistit, jotka tämän lisäksi kommentillaan ja kommentin kommentillaan kaivavat itsensä yhä syvemmälle, ovat ehdottomasti huvittavia. Kiitos Aulis kommenteistasi, ne ovat mielenkiintoisia. Jatka tietämättömyyden tielläsi.
Ilmoita asiaton viesti
Aulis saarijärvi sinua haukutaan vain ja ainoastaan siitä että sinä istut aivojesi päällä ja tuot esille toinen toistaan täysin hatusta revittyjä väitteitä kuten ”tie ei ollut kunnossa”. Mitä kautta sinä kuvittelet että koko talvisodan aikana jatkuneet ammus- ja kalustotoimitukset talvisodan aikana tulivat Suomeen?
http://finland.se/public/default.aspx?contentid=19…
Ilmoita asiaton viesti