Keksintöinnovaatiot kuolevat Suomessa ajatushapen puutteseen nyt

Olen asioinut näiden valtiojohtoisten, tai ainakin valtion rahoilla pelaavien keksintöjärjestöjen, keksintösäätiöiden ja itsenäisyysrahastojen kanssa. Lopputulos oli, että kulutin satoja tunteja turhaa aikaani puhelimessa, sähköposteissa ja paikalla istumisissa. Aina minulla oli idea, ajatus, toimintamalli ja suullinen selvitys kokonaisuuden toiminnasta. Kertaakaan ei voitu sanoa, että idea ”ei toimi, siinä on jokin vialla, tai sitä ei voi teknisesti toteuttaa”.

 

Sitra oli huonoin, vaikein ja ylimielisin toimija! Sen kanssa piti ensin pitkään soittaa ja postia vaihtaa. Sinne päästyä näki ja vaistosi, etteivät sen ”SuuretRiploomiIngenöörit” olleet yhtään kiinnostuneet asian suhteen. He olivat vain pakosta varanneet 15 – 25 minuuttia tärkeästä istumisajastaan, väittelyyn asiakkaansa kanssa.

 

Keksintösäätiö seuraa hyvin Sitraa siinä, että ensin olisi keksijän pitänyt tuoda toimiva ikiliikkuja pöydälle omilla kustannuksillaan. Sitten he olisivat voineet harkita sopimusta, että laitteen tuottamasta liikevoitosta 25 vuotta 50% säätiölle ja kaikki kulut ja vastuut keksijälle.

 

Mainittakoon, että saksalainen Schmitz valmistaa nyt raskaan kaluston jousirakennetta, joka on lähes kopio omastani vuodelta 1992, jonka säätiö hylkäsi perustelematta. Miten keksintöasiamiehen saamat salaiset paperit sitten menee Saksaan? No, päällisin puolin rahasta! Asiamiehet toimivat silloin 1990- luvulla vailla mitään salassapitoa oman toimensa (opettajia korkeakoulussa ja patenttiyhtiön palveluksessa!) ohessa. Näin Saksaan meni jouseni keksintöasiamiehen kautta.

 

Lopuksi Tekes ja Kera ovat vain sitä varten, että heidän henkilökunnan on mukava, tai oli mukavaa, asioida vain Wärtsilän, Suunnon ja Vaisalan kanssa vanhoja juttuja. Siinä sai itsellekin niiiiin leppoisan mukavan työpäivän ja sopivat korvaukset.

 

Kaksi yksityisjohdettua ja omisteista säätiötä kyllä paneutuivat asiaani kunnolla. Tajuttiin ideani toimivuus, mutta nekin halusivat saaliskalansa pyrstö edellä apajalle. Merkillisintä oli silloin, että kauppa- ja teollisuusministeriö maksoi niiden säätiöiden toimintakuluja! Tuotot menivät suoraan säätiöiden (?) omiin sijoituksiin!

 

Juhlapuheissa itketään innovaatioita ja kekseliäämpää ilmapiiriä presidenteistä säätiöherroihin vuodesta toiseen, kuin kimalaiset. Jälkimmäiset ovat juuri itse pahimmat jarrut ja ideoiden tuhoojat! Olin Suomen Keksijäliiton jäsen hetken. Tapasin kymmenin kokouksissa ihmisiä, joilta oli narutettu rahoitus viittä vailla valmiiseen ideaan, rahoitukseen, tai lopulta lainopilliseen mallisuojaan, tai patenttihakemuksen tekoon. Osa vie nyt niitä viisaasti ulkomaille lopuksi kotimaata kokeilematta. Monia kymmeniä erityyppisiä suomalaiskeksintöjä hyödynnetään joka vuosi Aasiassa. Kotona niille ei ollut ymmärrystä, eikä rahaa!

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu