AulisSaarijärvi Kauas on pitkä matka kantaa painavaa raskasta

It jälkeenjäänyt Suomi luulee paljon itsestään!

Tosiasiassa Suomi ei ole ollut koskaan maailman johtava atk/it tai nettipalvelujen käyttäjäyhteiskunta. Se on muutaman Petterin ja Jorman hokemaa valetta, jonka mistään ymmärtämätön journalistikunta on kopioinut. Teimme kolmivuorossa kännykkää, joka jäi jälkeen älyvehkeissä, kun USA:n eläkejärjestöt halusi sen valmistuksen Intiaan. Todellakin jämähdimme Mikro-Mikko vaiheeseen Nokiassa.

Aikoinaan olimme Ruotsia ja sen Ericsonnia ja paria muuta pikkuyhtiötä jäljessä kännymaailman startissa. Sitten meni jo Eesti 2000 luvulla milliniumissa ohi muun Baltian kanssa nettiyhteyksissä. Baltiassa saa sellaista viranomaisnettipalvelua, jota Suomessa nyt haaveillaan. Baltian sairaanhoito- ja terveyspalvelut pantiin pystyyn 5 % Suomen kuluista ja ne toimivat.

Nyt SOTE laitattaa kalustoa ja uusia ohjelmia hankittavaksi rahamäärällä, jota ei uskalleta sanoakaan! Netin kautta olevissa palveluissa ja yhteysnopeuksissa suomalainen yhteiskunta on saavuttamassa vuodelle 2006 laitetun tavoitteen nyt 2018. Paljossa muussa olemme Turkin, Albanian ja Romanian kanssa samalla viivalla.

Valtion – siis minun veroillani, rakennamme Intiaan GSM-verkkoa kehitysapuna, samalla, kun Intia ampuu rakettia Marssiin, valmistaa maailman suurinta ydinsukellusvenettä, ostaa laivueittain Martin-Lockheediltä hävittäjäkoneita ja kehittää toisen polven vetypommejaan.

Se, että syrjäkylillä sentään toimii TV, ei ole meidän päättäjien kunniaa, vaan asukkaiden sitkeydellä saatu toimivuus. Voisihan sen TV-toiminnan lopettaa Vaasa - Joensuu eteläpuoltakin. Ketä se nyt internettiaikana johtavassa internettimaassa sitten kiusaisi? Lähes kuuro-sokea mummo maksaa eläkkeestään TV-veron pakosta, ei siksi että haluaisi ja pystyisi siitä nauttimaan, tai tekonauramaan BB:n ja Matlokin tuijotuksessa.

Toinen mummo maksaa valaistuja ja kai lämmitettyjä hiihtolatujakin ”hiihtokeskuksissa” verojensa kautta pyörätuolissa. Tunteeko siinä kukaan mitään vikaa?

Kolmas mummo makaa kusessa ja paskassa vaivaistalossa, kun kotikunta maksaa suunnittelua ja hahmottelumiljoonia Gûkkelihaimipalatsia varten.

Neljäs mummo siirretään nykyaikaisesta palvelutalosta jonnekin. Palvelutalo annetaan afrikkalaismustille nuorukaisille lepokodiksi, koska se on lähellä cityä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Niinpä. Viron kaajasti kehutut ja toimivat terveydenhuollon tietojärjestelmät maksoivat v. 2012 yhteensä 11 miljoonaa euroa. Sähköisen reseptin hintalapuksi tuli miljoona euroa ja potilastietojärjestelmän hinnaksi tuli 10 miljoonaa euroa.

Suomessa sössittiin samaan aikaan pahasti noiden molempien kanssa ja ns. Kanta järjestelmä saatiin lapsenkenkiinsä vasta vuosia myöhemmin. Rahaa silti paloi järkälemäisesti Viroon verraten enemmän.

Käyttäjän lassinpalsta kuva
Lauri Turpeinen

Ja jotkut mummot ja ukot, pirulaiset, on saaneet säästettyä asunnon itselleen (hs 8/6) omistavat liikaa ?

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Niin, ja nyt ne pitää saada hoitovastikkeina pois, ettei vaan perillisille jäisi rovon ropoa!
Saisivat aloittaa eliitin elättämisen taas ihan alusta!

Käyttäjän jormamoll kuva
Jorma Moll

>Tosiasiassa Suomi ei ole ollut koskaan maailman johtava atk/it tai nettipalvelujen käyttäjäyhteiskunta.

ooo

Johtava laitteiden ym. ostajayhteiskunta Suomi on saattanut olla.

Aulis Saarijärvi

Totta! Meillä hekkutaan peliräiskeohjelman teosta villiintyneenä. Kuitenkin se, mihin yhteiskunnan rahaa menee, ostetaan kalliisti Microsoftilta. Meillä ei juuri lotkauteta ilmaiselle Linuxille korvaa, vaan köyhinkin syrjäkunta velaksi ostaa ohjelmapäivitystä kunnan ATK:hon 8 miljoonaa viiden vuoden välein Micosoftilta. Saisi sen lähes ilmaiseksi Linux alustassa.

Käyttäjän MattiKarnaattu kuva
Matti Karnaattu

Suomessa tietokoneistaminen alkoi aikaisemmin ja se mokattiin kun ei ole ollut mitään valtiotason tietohallintoministeriöitä eikä standardointeja tehty vaan kaikki oli kaaosta.

Suuri hintalappu tulee suurelta osin siitä, että siirretään jo tehdyistä järjestelmistä tietoja johonkin uudempaan, yhdessä sen kanssa miten surkeasti julkiset hankinnat tehdään.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

On tietysti komeaa ja helppoa sanoa, että Suomi ei koskaan ole ollut johtava it- ja nettipalveluiden yhteiskunta. Se on myös hedelmätöntä eikä paikkansa pitävääkään. Kyllä me siinä 1990-luvulla olimme kokolailla kehityksen kärjessä objektiivisestikin arvioiden eikä se vaikutelma, näin subjektiivisesta perpektiivistä katsoen, syunytnyt kotimaisten lehtien suitsutuksista (media oli silloinkin tapansa mukaan kehityksen seurannan jälkijunassa) vaan siitä huomiosta jota kansainvälisissä konferensseissa meikäläisille osoitettiin.

Hedelmällistä olisi tarkastella, miten siihen asemaan päästiin ja miten se asema hukattiin.

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Nähdäkseni maamme ja kansakuntamme on edennyt sellaisen vaiheeseen, että yhä enenevästi teemme ns. "pseudotyötä" varsinaiseen - ja todelliseen - tekemiseen nähden.

Byrokratian prosessikoneiston ja epäelastisen ajatusmaailman kasvu niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla on pöyristyttävää. Vanhat vitsit siitä, kuinka monta henkilöä tarvitaan hehkulampun vaihtoon, ovat tulleet osaksi arkitodellisuuttamme.

Signaaleja tästä on viime vuosikymmeninä voinut havaita jokseenkin kaikilla toimialoilla. Olemme puuhastelleet erilaisten normien, pykälien, poikkeuskäsittelyiden, lupakorttien ja asetusten parissa niin, että emme enää näe metsää puilta.

IT-sektorillakin päästiin aikaisemman ammattijohdon sijaan siihen, että "kaikki on vain prosessia", "en pidä tekniikasta enkä ymmärrä sitä", "listaa minulle monimutkaisetkin asiat kolmella ranskalaisella viivalla koska keskittymiskykyni ei yllä parempaan" - johtamisaikakauteen.

ITIL ja muutama muu "kehys" tarjosi mahdollisuuden - tekniikkaa ymmärtämättömille ja sitä usein avoimesti halveksuneille - raivata tiensä houkuttelevan toimialan kyljestä sisään.

Näiltä (kylmäverisesti tuotteistetun) tutkintonsa ja sertifikaattinsa suorittaneilta jäi konsanaan lukematta ITIL:in syntysijoilla tuonnempana tehty tutkimus, kun ihmettelivät miksi projektit ylittävät budjettinsa ja viivästyvät.

Se, mikä tehtiin 2000-luvun alkupuolella kahden hengen voimin oikeastaan täysin vastaavissa ympäristöissä ja tilanteissa kuukaudessa, vaatii nykyisin kaksikymmentä henkilöä - ja vie vähintään nelinkertaisen ajan. Kaikki tämä maksaa.

Viron tasoon en usko meidän enää yltävän, olemme menneet kaltevaa omahyväisyyden ja byrokraattisuuden pintaa liian kauas. Olemme ja tulemme jäämään kehitysmaaksi heidän rinnallaan tässä kontekstissa.

Aikoinaan käydessäni erään toimialallaan johtavan toimittajan museossa Yhdysvalloissa, ymmärsin miten pahasti olimme hetkellisen 1990-luvun "kehityksemme" jälkeen jääneet tuleen makaamaan. Siellä meidän saavutuksemme ja arkipäivämme olivat vitriineissä...

Näinkin kehnosti voi asiat todella nähdä, eikä siihen tarvita erityisen negatiivista asennetta. Pieleen on mennyt, eivätkä näkymät ole suotuisat. Ehkä nykyiset 20-30 - vuotiaat onnistuvat siinä, missä ikääntyneemmät eivät.

- Kenties he keskittyvät olennaiseen "liiketoiminnan leikkimisen" sijaan.

Aulis Saarijärvi

Matti Karnaattu, Meillä oli silloinen Valtion Tietokonekeskus. Poliittisesti valittu dip.inssijohto ja sulkeutunut maailma omahyväisyyteensä. Ei mitään innovaatiota tai ainuttakaan ihmistä ajan hermolla kertomassa, mitä tapahtuu edes 1990-luvulla.

Jaakko Aalto, Meillä oli paljon 1980- luvun lopussa ”itseoppineita” dos-koneiden käyttäjiä, mutta ei juuri valtiotasolla hajuakaan mitä niiden netittämisestä tulee seuraamaan. Itse kokosin ensimmäisen 286 PC:n englanninkielisten lehtien opeilla ja tavasin jumpperien ja katkaisemien kanssa emolevyllä itseni uneen. Silloin piti osata jopa laittaa kirjoittimelle jokainen milli ja riviväli itse koneen tietoon. Autoexec.bat oli profeetta ja config.sys jumala.

Mikko Niska, Juuri niin. 2000- luvulla tultiin, kuin liukumäkeen. Osa naapureistamme ymmärsi vetää kelkkansa ylämäkeen päälle, mutta meillä valtion ylin johto oli mielellään ”maailman syleilijöitä” eikä maan kehittäjiä. Sama meno on nyt haisemassa oikein pahasti ylimmästä alaspäin valuen.

Käyttäjän JaakkoAalto1 kuva
Jaakko Aalto

Näkökulmasi on varmasti totta, mutta ehkä hiukan kapea. Itse asiassa viittasin 90-lukuun, mutta mieleen muistui kuinka joskun 80-luvun alkuvuosina jouduin esittelemään pääkaupunkiseudun tietorekisterijärjestelmää (asemakaavat, kiintestöt, rakennukset, väestö, kartat) suurelle maanmittarikonferenssille. Osallistujien hämmästelevistä kommenteista päätellen se edusti silloin ainakin Euroopan tasolla alansa kehityksen kärkeä. Noihin aikoihin tietojärjestelmämme olivat kehityksen kärjessä monella muullakin sektorilla, kuten vaikkapa pankkitoiminnoissa tai metsäteollisuuden prosessien ohjauksessa. Mutta miksi aloimme jäädä 2000-luvulla kehityksestä jälkeen? Vai onko meillä edelleen sellaisia julkisuudessa näkymättömiä sektoreita, joissa olemme huipulla?

Aulis Saarijärvi

Kapeahan se on, kun perustan kirjoitukseni vain omaan kokemukseeni ja saamaani käyttäjätuntumaan 30 vuoden ajalta. En kovasti koskaan innostunut siihen hehkuun, että olimme maailman ATK-napa. Aina oli muualla jokin osa-alue jollakin parempaa.

Prosessiteollisuus mm. puupuolella joutui itse tekemään ne ohjelmat. Ei ollut Microsoftilla, tai Winillä valmista tarjota. Nämähän ostivat/ottivat haltuunsa pienempiä ja ketterempiä toimijoita, että pääsivät ylivaltaan.

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Tietoviikossa toisaalta Viron suhteen kritiikkiä:

https://www.tivi.fi/blogit/digi-viro-on-hyva-tarin...

Totuus lienee puolivälissä, tai mitä olen kuullut useilta Viroon enemmän tai vähemmän investointeja tai operatiivisen toiminnan siirtoja tehneiltä, puolivälin paremmalla puolen. Absoluuttista totuutta en pysty sanomaan oman suoran kokemuksen puuttuessa.

Virossa on kuitenkin jonkinlainen "kääritään hihat ja ryhdytään töihin" - ilmasto, joka voisi tehdä hyvää ihan täällä kotimaassammekin.

Onneksi perinteiset insinööritoimialat, so. teollisuus jossa edellytetään todellista kompetenssia, ovat säästyneet pahimmalta byrokratialta, siitäkin huolimatta että ulkoiset säätelypaineet kuten lainsäädäntö ovat monille toiminnoille vahvoja vaikutteita.

- Kävin takavuosina Ritarihuoneella jossakin tilaisuudessa, missä Viron X-Road - juttuja käytiin läpi. Sittemmin asia jäi horisonttini ulkopuolelle, enkä tiedä missä sen kanssa nykyisin mennään.

Toimituksen poiminnat